Oletko sinä muslimi?

Mies on käynyt viime aikoina työhaastatteluissa. Olen kuunnellut huuli pyöreänä kun hän on kertonut haastettelukysymyksistä. Uskontoa muistetaan kysyä aina. Ja sitä, onko vaimoa ja onko tämä suomalainen vai ghanalainen. Lapsista harvemmin kysytään, mutta tuo puolison kansalaisuus tuntuu olevan hirveän olennainen työnteon kannalta. Onneksi mies ottaa osaa tuollaiset lunkisti, minä pihisen hänen puolestaan. Ennakkoluulot ovat tulevat tällaisissa tilanteissa suorastaan käsinkosketeltaviksi. Vaikka toiveena olisi, että voisi tehdä työtä, josta saa elämän kustannuksiin suhteutettuna kohtuullisen palkan, jossain muualla kuin omassa yrityksessä, tuntuu maahanmuuttajan palkkaaminen olevan ihan ylivoimaisen vaikeaa. Miksi meidän on niin vaikea suhtautua kanssaihmisiin vain ihmisinä, samanlaisina kuin me itse?

Mietin usein, mitä kolmonen, jolla on toista nimeä lukuunottamatta täysin ghanalainen nimi, tulee kohtaamaan työelämässä. Olisiko kannattanut laittaa nimeksi Petteri, että olisi ollut helpompaa? Kaverit vakuuttelevat, että Suomi ehtii muuttua kahdessakymmenessä vuodessa, että sen on pakkokin kun huoltosuhde romahtaa, mutta olen ehkä vähän menettänyt toivoani ihmiskuntaan. Olisihan meillä muutenkin kaikki avaimet käsissämme terveeseen, oikeudenmukaiseen maailmaan, jossa luonto voisi hyvin ja kaikille riittäisi ruokaa, mutta ei se kerta kaikkiaan vaan onnistu.


Kuvatulkkaus: kolmonen kävelee  rinnettä ylös kuusikossa

Työhaastattelupihinöjen lisäksi ei kuulu arkea kummempaa. Olen uppoutunut tiiviisti erään kirjasarjan ääreen ja vapaa-aika menee aika pitkälti sivuja käännellessä. Kolmonen täytti kaksi vuotta ja nautti täysin rinnoin synttärihulinoistaan. Leikeissä toistuu yhä uudestaan asetelma, jossa leivotaan kakkua, kutsutaan vieraita, puhalletaan kynttilöitä ja lauletaan onnittelulauluja.
En malta odottaa kevättä, mullan kaapsutusta ja sitä että pääsee aikuisten oikeasti ulkoilemaan. Tänään oli aamupäiväaikeena käydä puistossa leikkimässä, mutta flussainen kolmonen alkoi huutamaan ulko-ovesta astuttuaan: "Kylmä, kylmä, minulla on hirrrrrrrrrrrrrveän kylmä!" Kävimme kaupassa, ostimme jäätelöt ja pidimme keväänodotuspiknikin olohuoneen lattialla musiikkia kuunnellen ja mukavia jutellen.





Kommentit

  1. Voi ei!! Eihän noita saa kysyä. :((

    Vaikka tiedän kyllä miksi kysytään. Jostain syystä iso osa rekrytoijista ei tiedä mitä saa kysyä ja mitä ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joko ei tiedä tai sitten ei vaan välitä siitä, ettei niitä saa kysyä.. 🤔
      Sitä olen aika paljon miettinyt, että onko se tahallista maahanmuuttajan aliarvottamista. Että koska toinen on altavastaajan asemassa työmarkkinoilla, niin joutuu vastaamaan mihin tahansa kysymyksiin saadakseen edes pienen mahdollisuuden..

      Poista
  2. Epäasiallisia kysymyksiä kysytään juuri niin kuin niihin suostutaan vastaamaan, ja niitä kysytään muiltakin kuin maahanmuuttajilta (erityisesti synnytysikäisiltä naisilta). Kysymyksillä voidaan kokeilla myös hakijan työelämätietoutta. Itse en ole koskaan vastannut tuollaisiin kysymyksiin enkä toisaalta ollut koskaan vastoin tahtoani työttömänä, mutta silti ottaa päähän vässykät, jotka vastaavat ja siis ylläpitävät epäasiallisten kysymysten käytäntöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tekstihän ei kerro, vastaao mieheni kysymyksiin. Toivottavasti kuitenkin sinulle tuli vähän parempi oli kun sait purkaa mieltäsi. 😊

      Poista

Lähetä kommentti