Terveyskeskustarina

Kirjoitin jokin aika sitten jossain sivulauseessa kolmosen "uudesta" terveysongelmasta. Ei sillä, että se enää olisi kovin uusi, mutta se ilmaantui joitakin kuukausia sen jälkeen kun allergiakuviot oli vihdoin saatu kuriin. Kolmoselle nimittäin ilmestyi kutisevia, märkiviä näppyjä jalkapohjiin. Ne tulevat ja menevät ja silloin kun tilanne on ns. päällä, meillä ei kutinan vuoksi juurikaan nukuta öisin.

Olemme rampanneet terveyskuksessa, nähneet useita eri lääkäreitä ja samaa lääkäriä useasti ja jotenkin koko kuvio alkaa nostattaa uloketta otsaan pikkuhiljaa. Ensimmäinen toteamus on joka kerta: "En ole koskaan nähnyt vastaavaa!" Kaksi ensimmäistä lääkärikertaa poistuimme terveyskeskuksesta kortisonivoideresepti kourassa. Voiteilla ei ollut niin minkäänlaista vaikutusta. Toiseksi viimeisellä kerralla lääkäri otti kuvan ja lupasi näyttää sitä erityislääkärille. Kun viime perjantaina kävimme uudestaan samaisella lääkärillä, paljastui, että "erityislääkäri" oli neuvolalääkärinä toimiva terveyskeskuslääkäri, jonka olemme jo aiemmin tavanneet näppyasioissa ja joka oli jo todennut, ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa. Kuitenkin hän sitten kuvan nähdessään oli diagnosoinut "aivan selvän enterorokon" - hohhoijaa. Räjähdin vähän. Sanoin, etten suostu nielemään enterorokkodiagnoosia noin vain, koska olen kyllä aiemmalla lapsellani nähnyt enterorokon ja tämä ei muistuta yhtään sitä. Harvemmin enterorokko myöskään kestää kolmea kuukautta kadoten hetkeksi ja palaten uudestaan. Minkäänlaista kuumeilua kolmosella ei myöskään ole ollut. Lääkäri tarttui kameraan, otti kuvan ja lupasi olla yhteydessä erityislääkäriin (ehdotin, että kyseeseen voisi tällä kertaa tulla iho- tai allergialääkäri).

Koko tämän ajan olen tietenkin tehnyt sivussa omaa salapoliisityötäni asian selvittämiseksi. On aika ilmeistä, että terveyskeskuksen toiminta ei ole ollut niin vakuuttavaa, että jättäytyisin kokonaan sen varaan. Toivon todella, että saisimme pikkuhiljaa lähetteen eteenpäin. Tuntuu, että koska kyse on vauvasta, niin oireita ehkä vähän vähätellään. Vauvathan heräilevät muutenkin öisin.. Kyllä, mutta ei se nyt ihan normaalia ole, että toinen herää pahimmillaan 20 minuutin välein hinkkaamaan jalkojaan ja tuhertaa itkua samalla. Kutinaa on toki päivälläkin, mutta ei niin pahana. Ajattelen, että jos menisin itse samanlaisen vaivan kanssa lääkäriin ja sanoisin, etten saa öisin nukuttua kuin alle tunnin pätkiä, niin minua olisi ehkä tutkittu jo vähän enemmän. Ainakin todella toivon, että meidän hyvinvointivaltiossamme verovaroin kustannetut terveyskeskuspalvelut oikeasti myös pystyvät toteuttamaan niille annettua tehtävää...



Tämän todettuani toivotan kuitenkin kaikille oikein hyvää 100-vuotisjuhlaa! Meillä on kaikesta huolimatta tosi upea maa ja paljon, mistä olla ylpeitä ja kiitollisia. Ja täytyyhän tämän harmaan kaamoksen keskellä käyttää kaikki syyt juhlaan. Täällä suunnitelmissa on syödä mustikkapiirakkaa ja kanttarelleja (ei kuitenkaan yhtä aikaa :D) sekä kenties piipahtaa keskustassa juhlahumua katsomassa, jos sää sen sallii. 

Kommentit

  1. Voi harmi noiden kutinoiden kanssa! Mäkin googlailin silkasta mielenkiinnosta asiaa ja joitain sivuja löysinkin, joissa on aiheena jalkapohjien kutisevat näppylät (pompholyx esimerkiksi, tämän varmaan olet itsekin jo tsekannut). Tuntuu kummalliselta, että lääkäri ei olisi nähnyt koskaan mitään vastaavaa.. Ja ettei pikkuinen pääse tarkempiin tutkimuksiin! Ärsyttää teidän puolesta. Kyllä kutina ja näpyt pitää saada hoitoon, että saatte nukuttua koko perhe. Tuli mieleen teepuuöljy, olisikohan siitä apua laimennettuna?

    Hyvää satavuotisjuhlaa teidän perheelle! Ei mene kauaa kun päivä alkaa tästä pitenemään (itse lasken jo päiviä tähän juhlapäivään, nimim. pimeys tulee jo korvista :)

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pomphylox on vahva ehdokas diagnoosiksi, siis omasta mielestä.
      Teepuuöljy menee kokeiluun ehdottomasti! Ollaam kokeiltu vaikka mitä, mutta sitä ei vielä. Kiitos vinkistä!

      Tämä pimeys on kyllä tosi syvältä.Ehdottelen koko ajan miehelle matkaa johonkin.Olisi niin kiva nähdä aurinko - ja tuntea sen lämpö...

      Poista
  2. Mulla tulee kosketusallergiasta nestekelloja ihon alle. Kun kellot puhkeavat, ne voivat näyttää jopa märkiviltä. Kellojen hävittyä alueelta kuoriutuu iho... vesikellovaiheessa kutina on kamala.
    Minulla oireita aiheuttaa kumi, monet pesuaineet ja nurmikolla kävely paljain varpain... viimeisen syyllisen tajuaminen vaati melkoista salapoliisityötä.

    Voisiko teidän pienellä olla kyse jostain vastaavasta? Jarrusukat? Kenkien pohjat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut mietinnässä ja kokeilussa juuri 100% puuvillasukat. Joskin meidän näpyt ei ole vesikelloja, vaan niissä on sisällä sellaista kellertävää eritettä (vrt. finnit).
      Ajatuksena olisi myös kokeilla viljaton ruokavalio. Ilmeisesti myös viljat voivat aiheuttaa vastaavaa.

      On kyllä melkoista salapoliisityötä, totisesti! 🙄

      Poista
  3. Voi kun kurja vaiva! Rohkea ehdotus: 100 euroa ja suoraan erikoislääkärille? Ymmärrän kyllä halun olla tämän hyvinvointivaltion hellässä huomassa, mutta... Saisitte ehkä nopeammin apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iham pätevä ehdotus. Pelkään vaan, että tulee tuohon päälle kalliit labrat.. Siksi ei olla vielä menty. Mutta pakkohan se kohta on...

      Poista
  4. Minkä värisiä sukkia käytätte kolmosella? Olen joskus kuullut myös väriallergiasta ja niistä sininen on kuulemma kaikista pahin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuullut saman sinisestä väristä. Sukkia on monen värisiä, mutta aika usein jalassa on tummansinisiä tai mustia sukkia, joten ihan varteenotettava vaihtoehto tämäkin.

      Poista

Lähetä kommentti