7.12.2017

Seitsemän vuotta sitten kuuden aikaan illalla, syntyi pieni nyytti, joka sai nimekseen Valo. Tänään olen jo toisen kerran siinä tilanteessa, etten voi ojentaa lahjaa enkä onnitella. Eikä se ole yhtään helpompaa kuin viime vuonnakaan.

Kuvatulkkaus: Valo nukkuu kantoliinassa kahden päivän ikäisenä

Erilainen onni

Sinä puutut pöydästämme.
Me sytytämme erityisen kynttilän.
Ihmiset joskus kysyvät,
enkö ole vielä päässyt yli sinusta.
Minä ihmettelen kovin,
mitä he tarkoittavat.

Sinä panit hammaspyörän pyörimään minussa.
Ketjureaktion ilman loppua.
Eteenpäin ja taaksepäin.

Olen kutonut sinut itseeni.
Kuin langan, joka vaihtaa väriä kuvakudoksessa.

Maaginen lanka, joka muistuttaa
minua perspektiivistä. Ja antaa minulle uusia
aiheita, joiden juuret ovat sisimmässäni.

Ei, en minä ole päässyt sinusta yli.
Miksi olisinkaan?
Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit.
Ja olen onnellinen siitä, että sinä
kosketit minua ja muutit minut
kyynel kyyneleeltä.

Uskon, että
se on sinun lahjasi
maailmalle.
-Kristina Grahn-