Tabula rasa

Joskus sanotaan, että ihminen on syntyessään kuin tabula rasa, tyhjä taulu. Kuinka väärä mielikuva se onkaan! Olen taipuvainen uskomaan, että eläimet, vammaiset, pienet lapset ja kaikki, jotka eivät pysty tiettyjen kielellisten standardien mukaan ilmaisemaan itseään, ovat huomattavan aliarvioituja oman älykkyytensä suhteen. Se, että ei puhu tai puhuu huonosti, ei tee kenestäkään tyhmää. Tiedämme ja allekirjoitamme tämän teoriassa, mutta yhteiskunnan käytännöt näyttävät, että emme usko siihen lainkaan.

Käytännön testi: kun joku puhuu sinulle huonoa suomea, oletat automaattisesti hänen olevan vähän yksinkertainen. Ehkä itse vierasta kieltä puhuessasi huomaat, että et pystykään ilmaisemaan itseäsi yhtä monimuotoisesti kuin haluaisit ja paljon jää sanomatta.

Uskon esimerkiksi, että Valo oli älykäs ja hänen päässään liikkui paljon ajatuksia. Hänellä oli hyvin rajalliset mahdollisuudet ilmaista niitä, mutta jos oli tarpeeksi aikaa ja tahtoa kuunnella, hän kyllä kertoi niitä. Valo ymmärsi vitsejä ja rakasti lautapelejä (silloin kun hän voitti). Neurologit tai Valoa arvioineet terapeutit eivät tainneet juuri uskoa Valon kykyihin. Koska hänen motorinen kehityksensä oli pienen vauvan asteella, hänen mielensäkin kuulemma oli.

Vaan mikä on pienen vauvan älyn aste? Syntymää edeltävät yhdeksän kuukautta eivät ole neurologisestikaan mitenkään passiivista aikaa. Vauva oppii tunnistamaan äidinkielensä, ympäristönsä äänet, kotona tarjottavan ruuan maun ja niin edelleen. On tutkittu, että vauvoilla on jo syntyessään kyky erottaa esimerkiksi lukumääriä. He eivät todellakaan ole mitään tyhjiä tauluja, vaan jo monella tapaa kyvykkäitä ihmisiä ja perheensä ja kulttuurinsa muovaamia.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että kasvitkin kommunikoivat keskenään. Eläinten kommunikaatiosta opitaan koko ajan enemmän, mutta silti se vaikuttaa kovin vähän suhtautumiseemme tai käytäntöihimme eläimiin liittyen. Ajattelevan, puhuvan ja liikkuvan, ylimielisen ihmisen on vaikea ymmärtää, että hän ei ehkä olekaan muuhun maailmaan verrattuna niin ylivoimainen, kuin ennen on kuviteltu.

Kommentit

  1. Se on surullista että kehitysvammaista tai ketä tahansa joka ei osaa puhua pidetään helposti ihmisenä jolla ei ole omia mielipiteitä eikä omaa tahtoa. Hänet on helppo sivuuttaa edes antamatta hänelle mahdollisuutta kertoa mitä hän haluaa, vaan oletetaan että muut sen hänen puolestaan tietävät, koska onhan hänen kanssaan kommunikointi haastavampaa ja vie enemmän aikaa. Ei kuunnella, vaan kävellään yli. Kehitysvammainen joka osaa sanoa mitä haluaa saa tahtonsa läpi paljon helpommin kuin puhumaton vammainen. Puhumattoman kuunteleminen ja kuuleminen vaatii aikaa ja sydäntä, mutta onko kaikilla heidän kanssaan elävillä sitä?

    Perheenjäsenten kanssa kommunikointi onnistuu, koska he monista pienistäkin asioista ajan kanssa kyllä huomaavat, kuinka hyvin heidän kehitysvammaisensa ymmärtää puhetta, hahmottaa aikaa ja osaa yhdistellä asioita. Ymmärtää, mutta ei vaan osaa puhua. Olen usein ihmetellyt sitä kuinka puhumaton ihminen lokeroidaan helposti ihmiseksi jolla ei ole omaa tahtoa eikä mielipiteitä, on jotenkin "outo" ja niin hän on kaikessa muitten armoilla. Sen täytyy olla pelottava ja traumaattinen tilanne jos ei osaa kertoa mitä haluaa, joku pelottaa tai ei ehdottomasti halua jotain, mutta ei ole sanoja tai keinoja kertoa sitä. Ei jää muuta keinoa kuin mennä paniikkiin ja paeta.

    Olisipa ihanne jos lääkäreissä, sairaaloissa, kaupoissa ja virastoissa henkilökunta osaisi helpot ja yleisimmät tukiviittomat, se helpottaisi paljon puhumattomien elämää ja sellaisten ihmisten asiointia, jotka pystyvät ehkä itsenäisesti asioimaan, mutta eivät osaa puhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen myös niin, että jos tottuu siihen, ettei omaa mielipidettä koskaan kysytä, niin jossain vaiheessa sellaista ei enää edes muodosta. Alkaa elämään omaa elämäänsä muiden ohjaamana.

      Olisi tosi hienoa, jos suurimpiin virastoihin palkattaisiin vaihtoehtoisia kommunikointikeinoja osaava virkailija. Toisaalta periaatteessa puhevammaisella on kai oikeus tulkkiin asiointikäynneillään.
      Minä mietin usein Valon eläessä sitä, että kun tekivät retken esim. teatteriesitykseen niin Valolle olisi pitänyt jonkun tulkata tapahtumat, hän kun oli sokea. Tällaiseen ei todellakaan ollut mahdollisuutta ja olinkin ajatellut, että se on asia, jota olisin lähtenyt ajamaan, jos Valo olisi elänyt pidempään.

      Poista
  2. Tämä on aihe mistä ei voi liikaa kertoa. Vaikka ihminen ei puhu niin silti voi ajatella ja olla hyvinkin tietoinen asiasta. Omakohtaista kokemusta jollain lailla kun on mutismi

    elamahiljaisuudessa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin blogiasi mielenkiinnolla ja mietin, millaisia tekstejä Valo olisi kirjoittanut, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus. Mitä hän mahtoi ajatella suunnitelmien muutoksista, kaoottisista päivistä, avioerosta ja muutosta tai minun tavastani hoitaa häntä...

      Olen samaa mieltä, että tämä aihe ansaitsee olla esillä.

      Poista
  3. Minulle palaa usein mieleen se, mitä kirjoitit kerran Valosta jossain hoitopaikassa: hoitajilla ei ollut aikaa kommunikoida Valon kanssa, koska kansion käyttö on niin hidasta. Ymmärrän kiireen kyllä, mutta silti suretti erityisen paljon tuollainen kiireen seuraus, että Valo "mykistettiin". Itse asiassa aivan äskettäin iltakävelyllä muistelin tätä ja Valoa muutenkin. Samoin muistan, että Valo tykkäsi jotenkin huiputtaa sinua, eli hänellä oli kyllä älyä ja huumorintajua.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valo oli vitsiniekka ja tosiaan vitsaili ja juksasikin toisinaan - ja kun tajusin sen, ei hänen hymystään voinut erehtyä. :)

      Valon sokeuden vuoksi vaihtoehtoisen kommunikaatiokeinon löytäminen oli vaikeaa. Onneksi meillä oli huippupuheterapeutti! Hän oli aikaisemmin kehittänyt sokean ja liikuntavammaisen naisen kanssa auditiivisen askelluksen kansion aikuisten käyttöön ja lähdimme sitten Valo oppaanamme kehittämään siitä lasten versiota. Olen kuullut, että nyt tuo kansio leviää moninäkövammaisten lasten keskuudessa ympäri Suomea ja se on ihan huippua! Valo jätti jälkeensä jotain isoa ja merkittävää. Valon kansiossa oli tarkoitus siirtyä jo lisäämään kansioon tulevaa ja mennyttä käsittelevät osiot, mutta ikävä kyllä sinne asti ei koskaan oikein päästy. Vai harjoittelimmekohan menneestä kertomista jo, saattaa olla... Näin ne asiat unohtuvat..

      Poista

Lähetä kommentti