Isänpäivän kynnyksellä

Tasaisin väliajoin nousee keskusteluun perhevapaiden tasapuolinen jakaminen, äitien jumiutuminen kotiin, isien osallistaminen perhe-elämään ynnä muu. Tämä keskustelu käydään aina, enemmän tai vähemmän naamioituna, talouspoliittisista lähtökohdista käsin, sillä eihän pohjoismaisen demokratian näkökulmasta mitään tärkeämpää taida ollakaan kuin käytetyt tai säästetyt eurot?

Olen seurannut viimeisintä keskustelua taas varsin tiiviisti, samalla pohtien, miten omat perhevapaani hoidan sekä tehden havaintoja isien asemasta systeemissä. Minulla on ollut ilo ja onni kokea elämäni ensimmäistä kertaa odotusaika, jossa lapsen isä on tiiviisti ja innolla mukana, vertaillen kanssani vaunumerkkejä, tietäen tasan tarkkaan millä raskausviikolla mennään ja kantaen kotiin vauvanhoitotarvikkeita kun "sattui kävelemään sen osaston ohi kaupassa". Hän on myös omasta halustaan osallistunut jokaiselle neuvola- ja lääkärikäynnille. 

Luulisi, että tällainen aktiivinen isä otetaan ilolla vastaan ja mukaan käynteihin. Varsinkin yhteiskunnassa, jossa halutaan osallistaa isit mukaan perhearkeen, tarkoittaen että he mm. sitten vievät lasta perhevapaidensa aikana neuvolaan. Mitä vielä! Miehelle osoitetaan yleensä tuoli jostain huoneen nurkasta. Häntä ei välttämättä edes tervehditä, eikä hänelle ainakaan osoiteta kysymyksiä tai puhetta  (paitsi ehkä isyydentunnustuksen yhteydessä, joskin silloinkin pääosa on sen kaivelussa ettei nainen vaan ole maannut kenenkään muun kanssa). Tämä on hämmentänyt minua aika paljon. Isejä ei odotusvaiheessa oteta mukaan tasavertaisina vanhempina. Mikä on se viesti, joka heille näin ollen sanattomasti annetaan? Mitäköhän tapahtuisi jos isä veisikin vastasyntyneen ensimmäiselle neuvolakäynnilleen? Joutuisikohan lastensuojelun seurantalistalle? ;)

Ainakaan viralliset tahot eivät tunnu kohtelevan vanhemmuutta kovinkaan tasavertaisesti. Vähän vaikea on ymmärtää perhevapaiden pakkojakamisen argumentteja ja kotihoidontuen lyttäämistä tällaisessa asenneilmapiirissä. En usko, että kukaan kotihoidontuella elävä äiti tai isä tekee sitä eurojen takia tai lusmuillakseen töistä. Perhevapaitahan voi jo nyt halutessaan jakaa aika vapaasti, eikä pakkojakaminen taida olla parasta lääkettä lapsiperheiden moninaisiin tilanteisiin.

Toisaalta, onko luvallista ajatella, että jos isä ja äiti ovat tyytyväisiä omiin rooleihinsa perheessä, kuka on oikeutettu sanomaan, että heidän pitäisi tasa-arvon (eli työnantajien tasaisemman kulujen jaon) nimissä tehdä toisin?

Kommentit

  1. Eve Hietamiehellä on pari hyvää kirjaa, Yösyöttö ja Tarhapäivä, joissa huumorilla höystäen tuodaan esiin näitä isiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Suosittelen!

    VastaaPoista
  2. Vähän samanlainen kokemus oli esikoisen neuvola-aikana, isä oli mukana jokaisella kerralla ja kun taas uutta aikaa sovittiin ja isä mietti pääseekö mukaan niin nauvolantäti vaan meinas ettei isän oo pakko olla mukana. :D toisella kierroksella isä ei sitten ollutkaan kuin ultrissa mukana, oli niin kannustavaa se touhu. Toisaalta hirvittää aina nämä puheet uudistuksista, kun meillä ei isä halua jäädä lasten kanssa kotiin enkä minä taas halua laittaa niitä hoitoon ainakaan ennen 2veetä ja lisäksi meillä nyt vaan sattuu olemaan se tonni kuussa eroa palkassa isännän hyväksi, niin ei olisi taloudellisesti järkevää pakottaa toista vasten tahtoaan jäämään kotiin :D. Eihän uudistusten myötä käy sitten niin että näissä tapauksissa on lapset vaan pakko laittaa hoitoon? En kylläkään ole seurannut mitä ne tällä kertaa meinaa keksiä..

    Huii ekaa kertaa kommentoimassa, luin läpi myös Valon vaiheet ja sieltä jatkoin tänne. Ihanaa joulun- ja vauvanodotusta! <3

    -Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aina kokenut lasten kanssa kotona olemisen suurena etuoikeutena ja mahdollisuutena antaa aikaa lapselle. Olen sen ilolla käyttänyt ja myöskin ajatellut, että työtä ehtii tehdä hoitovapaasta huolimatta kymmeniä vuosia. Eiköhän sinä aikana tule maksettua oma osansa valtion ylläpidosta ja eläkerahoista.

      Poista
    2. Unohdin kirjoittaa, että oletpa ollut ahkera lukija - toivottavasti myös jatkossa palaat. :)

      Poista
  3. Meillä lapsen isä hoitaa usein neuvola- ja lastenpolikäynnit. 1,5 -vuotisneuvola taisi olla ensimmäinen minkä hoiti kokonaan yksin, sitä ennenkin oli jo usein mukana. Saa onneksi ihan samanlaisen kohtelun kuin minäkin.

    Hän myös oli lapsen kanssa kotona hieman vajaan vuoden ja sanoo, että se oli erittäin tärkeä vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että kotona olo pienen lapsen kanssa on korvaamatonta aikaa. Tosi kiva kuulla, että miehesi on saanut hyvää kohtelua neuvolassa!

      Poista

Lähetä kommentti