Jäljelle jääneet

Elämä on kaikessa sitkeydessäänkin niin hauras. Yhdessä hetkessä elät, seuraavassa olet poissa. Elämisen merkit jäävät jäljelle jääneille siivottaviksi.
Vesikuppi, josta vielä alkuyöstä joit. Se täytyi tiskata.
Pyykkikorissa olleet vaatteet. Ne piti pyykätä.
Sängyn lakanat ja patja. Pyykkiin. Tyynysi heitin pois, kun se oli aikansa elänyt. Anteeksi.
Eteisessä odottaneet kengät, talvihaalari, hattu, rukkaset. Pesin ja sulloin kaappiin. Pipoa en pessyt, laitoin sen omaan vaatekaappiini ja tuoksuttelen sitä toisinaan.

Hammasharja, jolla illalla pestiin hampaat...

Olen siivonnut tavaraa pois näkyviltä, ettei kaikki koko ajan muistuttaisi sinusta niin viiltävästi. Nyt kaikki odottaa kaapeissa, joita vältän avaamasta. Odottaa, että jaksaisin käydä läpi, lahjoittaa tai heittää pois.
Lelujasi ja terapiavälineitäsi annoin pois terapeuteillesi. Iloksi ja avuksi muille lapsille.

Tiedän, etteivät muistot säily tavaroissa, vaan sisälläni. Päätin silti säilyttää ortoosisi, sinun jalkoihisi valetut. Lycrabodyn, mittojesi mukaan sinulle tehdyn. Piposi ja ylläsi olleet housut. Lempilelusi. Ja shampoosi, jolla toisinaan pesen hiukset ja tuoksuttelen niitä toivoen, että saisin tuoksutella sinun hiuksiasi.

Kommentit

  1. ❤️ kiitos että jatkat täällä!! Kahden erityislapset äiti kuivaa kyyneleet ja kiittää Sinua, vahvaa naista ja toivoo sinulle iloa, valoa ja voimia! Olen usein luonasi ajatuksin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos.
    Minulle blogin vaihtaminen on myös osa suruprosessia ja asian käsittelyä. Kipeä, mutta tarpeellinen siirtymä johonkin uuteen...

    VastaaPoista
  3. Seurasin sinua tänne, kiitos että vielä kirjoitat! Siirtyminen uuteen on varmasti hyvä ratkaisu sillä uuden edessä olet. Tuokoon se elämääsi surun ja kaipauksen lisäksi myös värejä, sävyjä sekä pimeän ja valoisan vaihtelua. Lukijasi Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija. Ajattelen, että uudella blogilla on ennen kaikkea minulle itselleni suuri konkreettinen merkitys, yritän jotenkin vieläkin ymmärtää, mitä on tapahtunut ja tällaiset konkreettiset asiat auttavat asian hyväksymisessä.

      Poista
  4. Täällä ollaan. Aiemman blogisi johdattamana. Ja huhhei, kuinka viiltävästi kirjoitat. Niin todenmukaisesti. Itkettää.
    t. Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, että tulee jonkin aikaa kirjoitettua tällaista trauman purkua, jospa joskus myöhemmin sitten positiivisempaakin.

      Poista

Lähetä kommentti