Lomaterveisiä

Viisi viikkoa lomaa takana ja yksi vielä edessä. Kyllä oman aikataulun mukaan eläminen tekee ihmisestä etenkin lapsiperheessä huomattavan vähemmällä stressillä kuormitetun. Ihanaa kun ei tarvitse miettiä omia tai lapsen nukkumaanmenoaikoja kellon tarkasti ja aamulla saa löhötä sängyssä, herätä rauhassa ja jos aurinko paistaa verhojen takaa, kömpiä aamiaiselle terassin lämpöön.

 

Alkuperäinen lomasuunnitelmahan oli suunnata Iso-Britannian ja Italian lävitse Ghanaan ja viettää lähes koko loma ulkomailla. Ghana on edelleen suljettu muilta kuin Ghanan kansalaisilta koronan vuoksi, joten sinne lähtö on nyt siirtynyt sumuiseen tulevaisuuteen. Muuallekaan ei ole houkuttanut matkustaa, vaikka rajoituksia onkin höllennetty. Mies on tehnyt pitkää päivää töissä koronahiljaisuuden jälkeen. Esikoistakaan ei ole kotona paljoa näkynyt. 

Me kolmosen kanssa olemme sen sijaan kiertäneet Helsingin saaria ja luonnonsuojelualueita sekä uineet luonnon vesissä aina sään salliessa. Lisäksi on käyty huvipuistoilemassa ja täytetty kolmosen kesälomatoive numero yksi tehden visiitti Luonnontieteelliseen museoon.

Onneksi lomasäät ovat olleet siedettävät. Itse toki olisin toivonut kuuden viikon hipiää hivelevää hellejaksoa ja trooppisia öitä, mutta hyväksyn sen faktan, että säätoiveeni ei näillä koordinaateilla ole kovin realistinen.

Sitä paitsi sadepäivät ovat tulleet tarpeeseen, paitsi luonnolle, myös omiin projekteihini. Toinen meidän syksyn isoista muutoksista on nimittäin se, että muutamme. Mihin ja milloin tarkalleen ottaen, ei hajuakaan. Mutta vuokranantaja on irtisanonut sopimuksen vuoden loppuun koska haluaa rakentaa näiden matalien tönöjen tilalle runsaasti asuinhuoneistoja senioreille. Olen siis käynyt läpi kaappien ja varaston sisältöä lahjoittaen eteenpäin kaiken sen, mitä emme ole hetkeen tarvinneet. Mitä vähemmän tavaraa muuton koittaessa on, sen parempi.

Alkuun olin muutosta tosi pahoillani, sillä tykkään meidän asunnosta ja sen sijainnista todella paljon. Nyt mieli kuitenkin odottaa jo uutta. Kukaties saamme tilalle jotain yhtä kivaa tai parempaakin. Maan tasalla vietetyn ajan jälkeen olen alkanut haikailla korkealle yläilmoihin, missä valo pääsee sisään ihan eri volyymilla.

Totta puhuen olen myös ihan tosissani selvitellyt työllistymismahdollisuuksiani eteläisessä Euroopassa. Etelä-Italia on yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista. Etelä siksi, että siellä ei ole paskaa kaamosaikaa ja Italia siksi, että miehellä on sinne elinikäinen oleskelulupa ja hän puhuu italiaa sujuvasti. Muutto olisi siis kohtuullisen helppo toteuttaa. Ajatus uudesta marraskuun pimeydestä ja jäisestä tihkusateesta saa aikaan fyysisiä oireita. Vatsaa pistelee, tulee kylmä hiki, ahdistaa, on vaikea hengittää. En jaksa enää! 

Vielä voi kuitenkin nauttia Suomen kesästä hyvällä tuurilla yli kuukauden. Työt on kiva aloittaa uusien haasteiden ja työkavereiden kanssa rentoutuneena ja totaalisesti nollanneena. Sitä ennen luvassa kuitenkin vielä viikko lomanannnaa.