Miksi en ruvennut kummiksi


Muutama viikko sitten feissari liittäytyi seuraani (Helsingin) keskustassa. Hän alkoi kertoa minulle kuinka Afrikassa tytöt joutuvat hakemaan perheellensä vettä kuuden kilometrin päästä ja eivät siksi pääse kouluun. Korvani alkoivat sauhuta, mutta olen ehkä tulossa tylsäksi aikuiseksi, sillä en avannut suutani. Tyyppi oli hädin tuskin täysi-ikäisen näköinen, yritti hankkia tienestiä saamalla allekirjoitukseni kuukausilahjoituksen tai kummilapsen papereihin ja puhui vain sen, mitä hänelle oli järjestön koulutuksessa opetettu.



Samalla tai seuraavalla viikolla telkkarista tuli nenäpäivä. Kuvasto oli jälleen tuttua länsimaisen median "köyhät raukat kehitysmaissa" - matskua. Saan siitä aina muutaman näppylän.




En sano, etteikö maailmassa olisi köyhiä, joiden asiat ovat huonosti. Suomalaisten asiat ovat niin hyvin, että on vaikea edes millään tasolla ymmärtää, millaisia ihmiskohtaloita maailmaan mahtuu. Hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta lahjoittaminen on mielestäni tärkeää ja haluan uskoa, että sillä on merkitystä. Itse olen lahjoittanut mm. Punaisen Ristin katastrofirahastoon kuukausittain jo 15 vuoden ajan.




Olen vain sitä mieltä, että tässä toiminnassa ja varsinkin sen mediaa ja varainhankintaa varten luomassa materiaalissa taiteillaan hyvin ohuella viivalla. Vaarana on, että rikas valkonaama lahjoittaa rahaa alempiarvoisilleen. Että luodaan asetelma, jossa meidän upea länsimainen kulutukseen perustuva kulttuurimme ja koulutuksemme olisi jotain tosi paljon parempaa kuin kohdemaiden oma kulttuuri. Meidän ei tarvitse viedä sivistystä yhtään mihinkään, sillä jokainen kulttuuri on sivistynyt omalla tavallaan. Maailma on täynnä kehitysapuhankkeita, joissa länsimaiset ovat vieneet mukanaan heidän mielestään jotain täysin välttämätöntä ja hienoa, mutta joka ei ole millään tavalla istunut paikalliseen kulttuuriin ja tapoihin ja jäänyt täten tyhjän pantiksi.




Toinen minua ärsyttävä asia liittyy siihen, miten annetaan kuva siitä, kuinka koko maan asiat ovat ihan perseelleen ja kaikkialla siellä on köyhää ja kamalaa. Maailmankuvamme jää mediamme kautta hyvin yksipuoliseksi, koska meille hyvin harvoin näytetään muuta kuin kaikkein köyhimpiä alueita. Afrikan kohdalla koko homma on viety suurempaan potenssiin. Puhutaan kevyesti koko maanosasta samaan syssyyn. En käy toki kieltämään etteikö Afrikassa olisi tyttöjä, jotka eivät pääse veden haun vuoksi kouluun. Mutta kyse on hitto vie maanosasta, johon mahtuu kaksi Venäjää tai Yhdysvallat, Kiina ja Kanada yhdessä! Afrikassa on yhteensä 54 maata. Joten jos puhutaan afrikkalaisten tyttöjen veden hausta, voidaan puhua myös eurooppalaisista, tai jopa euraasialaisista, jotka ovat innokkaita saunojia.



Mielikuvatesti: mitä tulee mieleesi sanoista aasialainen tai afrikkalainen lapsi? Mielikuvastasi voit päätellä kuinka yksipuolisen kuvan olet mediasta saanut.




Punaisen Ristin kaltaisten suurten toimijoiden ohella tykkään antaa myös tosi pienille paikallisille järjestöille. Valitsen ne tarkkaan ja tarkistan ihmiset järjestöjen takana järjestelmällisesti. Tämän jutun kuvituskuvat ovat yhden miehen voittoa tavoittelemattoman järjestön, Little Tokens Foundationin, kuvia siitä kuinka hän jakoi jäätelöitä ympäri Ghanaa kehitysvammaisten, autistististen ja vammautuneiden lasten laitoksissa. Ajattelen, että tällainen pienimuotoinen toiminta, jota koordinoi kyseisen maan kansalainen, on ehkäpä parhaimpia tapoja auttaa ja ilahduttaa. Se ei muuta asioita suuressa mittakaavassa, mutta vie apua lyhentämättömänä sinne, missä sitä paikallisesti tarvitaan.



*****
Kuvien käyttöön on kysytty ja saatu lupa. 



Kommentit

  1. Just näin! Mieheni on Afrikasta ja olemme olleet siellä lomalla. Kaikki hänen sukulaisesa ovatk hyvin menestyneitä (jopa suomalaisella mittapuulla), osa jopa miljonäärejä. Sitten oli tietysti heitä jotka kerjäsivät rahaa, ja ihmiset kyllä antavatkin heille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti