Hyvää syntymäpäivää Valo

Valolla oli syntymäpäivä viime viikon lauantaina. Vettä satoi harmaana verhona ja päivä oli hämärä. Yhdeksän vuotta sitten lunta pyrytti valkeana verhona ja päivä oli yhtä hämärä. Hakeuduin aamulla Naistenklinikan päivystykseen lapsivesien puhjettua, sillä raskaus ei ollut vielä aivan täysiaikainen (muistaakseni viikkoja oli 36). Kärvistelin siellä jonottaen  avaavat supistukseni kunnes kävin sanomassa vastaanottovirkailijalle, että vauva syntyy tähän jos en nyt pääse lääkärin pakeille. Olin ilmeisesti sen verran kivuliaan näköinen, että minut ohjattiin tutkimushuoneeseen, josta pääsinkin heti synnytyssaliin. Muutaman tunnin päästä seisoin nyytti sylissäni katsoen kinoksia ja pyrytystä Naistenklinikan ikkunoiden ja joulukynttelikköjen takaa. Siitä alkoi elämänvaihe, joka muutti paljon minussa ja ympärilläni. Enää koskaan ei tule aikaa, jolloin en katsoisi asioita pienen, monille täysin huomaamattoman, surun ja ikävän verhon takaa.

Kolmonen on alkanut kyselemään miksi Valo on kuollut. Pyrin vastaamaan kysymyksiin ikätasoisesti, mutta rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä. Valo on kotona esillä valokuvina jääkaapin ovessa ja arjen puheissa. Kun muisto Valosta tulee arjen tilanteessa mieleen, kerron sen ääneen. 

Vaikeimpia asioita on yrittää selittää mitä tarkoittaa kuollut. Olen yrittänyt sanoittaa, että kuolleen ruumis ei enää toimi eikä voi koskaan herätä ja nousta ylös. Kolmonen on myös ollut huolissaan siitä kuoleeko hän kun on sairaana, koska olen kertonut että Valo kuoli koska oli niin sairas. Kaikenlaisia monimutkaisia ajatusketjuja se pieni mieli osaa jo miettiä. Varmasti tulevina vuosina aihetta käsitellään vielä paljon ja hyvä niin, koska haluan kolmosen tuntevan isoveljensä niin hyvin kuin se on mahdollista.

Harmittaa paljon, että kolmonen ja Valo eivät saaneet koskaan tavata toisiaan. Uskon, että kolmosen avulias, pirskahteleva ja kekseliäs luonne olisi ollut hyvä vastapari Valolle. Toki tiedän että arki pienen vauvan ja vaikeavammaisen sekä vaikeasti sairaan lapsen kanssa olisi ollut tosi raskasta. Moni niistä asioista, mitä nyt olemme kolmosen kanssa kuluneena kolmena vuotena tehneet, olisi jäänyt tekemättä.

Välillä pysähdyn katselemaan lapsia, jotka ovat suunnilleen Valon ikäisiä ja miettimään kaikkea mennyttä. On surullista, mistä kaikesta Valo jäi paitsi sairauksiensa ja vammojensa vuoksi, mutta toisaalta uskon, että hän eli kuitenkin monipuolisen ja kokemusrikkaan elämän omien rajoitteidensa puitteissa. Elämän, joka oli juuri oikean pituinen ja arvokas sellaisena kuin se oli.