Marraskuun kuulumisia

Syksy on edennyt aika jouhevasti siihen ahdistukseen nähden, mitä kesän loppu aiheutti. Arki rytmittyy kolmosen kerhopäiviin, jotka ovat olleet hyvää harjoitusta aikaisiin aamuherätyksiin ja reippaisiin aamutoimiin. Kolmonen on viihtynyt kerhossa hienosti ja lähtee sinne aina ilolla. Pikkuhiljaa olemme alkaneet myös jännittää ja odottaa päiväkotipaikkapäätöstä. Täällä Helsingissä paikoista on huutava pula ja paikan saaminen järkevän matkan päästä ei ole itsestäänselvyys.




Itse olen puoliksi valmis ja puoliksi ahdistunut työelämään paluusta. Jäädessäni hoitovapaalle ajattelin, että olisin lähtenyt/päässyt opiskelemaan enkä enää palaisi takaisin. Toisin kävi ja esikoisen syksyllä alkava lukion rahoitus näyttää epävakaalta, jos nyt itse hyppään opiskelemaan täysipäiväisesti. Toki pidän paljon nykyisestä työstänikin, mutta resurssit on vedetty niin tiukille, että perustyö tuntui ainakin ennen äitiysvapaata olevan pelkkää ilman sijaisia pärjäämistä.
Tällä hetkellä ajattelen, että menen nyt haistelemaan ilmapiiriä kevääksi asti ja katselen sitten uusia mahdollisuuksia syksylle. Jos ei muuta, niin mielessä olisi löytää työpaikka vielä lähempää kotia, käveymatkan päästä.




Olen tosi iloinen, ylpeä ja kiitollinen siitä, että olen saanut viettää jokaisen lapseni ensimmäiset kolme vuotta kotona antaen kiireettömän alun elämälle. Aiemmista arkeen palaamisista tiedän jo, että kaikki kyllä asettuu uomiinsa ja työssäkäynti ei ole yhtään niin kamalaa kuin se nyt hoitovapaalta käsin näyttää. Suren silti yhteisen ajan vähenemistä.






Positiivisesti ajateltuna minulla on kuitenkin vielä hoitovapaata edessä pidempään kuin tulen todennäköisesti tästä eteenpäin ikinä lomailemaan. Viimeiset kuukaudet nautitaan siis kerhoaamut poislukien rauhallisista heräämisistä ja siitä, että aamupalapöydässä voi yhdessä miettiä päivän tekemisiä. Harmaina sadepäivinä on ollut kiva käydä museoissa,  perhekahviloissa, uimahalleissa ja kirjastoissa, niitähän Helsingissä riittää, ja eri toimipisteiden kiertäminen on omanlaistansa paikallisturismia. Ulkoilukeleillä on ollut kiva kiertää Helsingin leikkipuistoja, niitäkin on valtavasti. Joskus kun juttelee puistossa muualta (Suomesta) muuttaneiden äitien kanssa, tajuaa, kuinka tällainen leikkipuistoverkostokaan ei ole mikään itsestäänselvyys. Meillä on pelkästään kävelymatkan päässä viisi eri leikkipuistoa, joissa on tarjolla valmiit leikkivälineet sekä ulkona että sisällä.





Tallaamme siis kaamoksen halki ihan hyvillä mielin. Onneksi ei ole lunta! Pikkuhiljaa mieli virittyy jo kohti joulua. Kolmonen haluaa mennä aina superhypermarketissa asioidessamme katsomaan joulukoristeosastoja ja kertoo joka päivä, mitä aikoo toivoa joulupukilta. Listalla on mm. oikea kissa sekä dinosaurus ja tokaisu: "Sähän voisit äiti toivoa sitten hevosen, eiks vaan."


Kommentit

  1. Eikö lukioon menevän kanssa voi jo puhua talouskysymyksistä? Olen aivan varma, että Helsingistä löytyy hyvä ja maksuton lukio, jota varten ei tarvitse muuttaa asumaan muualle eikä kiristää kukkaronnyörejä (ja pinnaa). Voihan sitä haaveilla jostakin yksityisestä erikoislukiosta, mutta Suomessa ei loppujen lopuksi ole juurikaan väliä, opiskeleeko yksityisessä vai kunnallisessa koulussa (toisin kuin vaikkapa Briteissä). Jos se ainoa haave nyt on sitten lähteä Rovaniemelle laskettelulukioon, niin aina ei saa mitä haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, aina ei saa mitä haluaa ja voin vakuuttaa että esikoinen on tosi nöyrä tässä suhteessa. Mulla ei ehkä olisi varaa kunnallisen puolen työpaikasta saamallani palkallakaan kustantaa hiihtolukiota. 😄

      Esikoisella on kyllä haave eräästä lukiosta Helsingissä, johon on tosi vaikea päästä ja johon on erikseen pääsykokeet, mutta yksityinen sekään ei ole, ainoastaan tietyllä painotuksella toimiva. Ajattelen puhtaasti sitä, että jos minä nyt rupean kokopäiväiseksi opiskelijaksi (ja työn ohella en suostu koska haluan, että aikaa jää myös perheelle ja että valmistunkin joskus), niin en ole varma onko opintolainalla varaa kustantaa oppimateriaalit sekä minulle että esikoiselle.

      Poista
  2. Jos talous uhkaa kaatua muutamaan sataseen, olisi kannattanut harkita lastenhankintaa paremmin, ainakin tämän kolmannen kohdalla. On vastuutonta lisääntyä, jos edellistenkään kasvattamiseen ei ole varaa. Surullista, miten aikuiset ihmiset laittavat omat himonsa lasten edun edelle. Tosin nykyinen parisuhteesi ehkä selittää asiaa, koska Afrikassahan on tapana lisääntyä täysin holtittomasti, vaikka itselläkään ei olisi edes riittävästi ruokaa. "Mitä väliä, saako lapsi ruokaa tai kunnon koulutuksen, kunhan MINÄMINÄ saan paneskella paljaalla". Sääli, että moinen itsekkyys on tarttunut sinuunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullista, miten aikuisilla sivistyneillä suomalaisilla ihmisillä, jotka ovat tältä hienolta maalta saaneet ilmaisen ja laadukkaan koulutuksen, ei ole lainkaan käytöstapoja.
      Sekin on surullista, että aikuisilla ihmisillä on niin paha olo, että yrittävät sitä muualle ympärilleen oksentaa voidakseen paremmin.

      Poista

Lähetä kommentti