En ole rasisti, mutta...

Kun joku avaa suunsa aloittaen otsikon mukaisesti, voi kuulija olla varma siitä, että mutta-sanaa seuraa rasistinen mielipide. Puhuja itsekin tietää tämän, eihän hänen muuten tarvitsisi lisätä pehmentävää aloitusta argumenttiinsa.

Avoin rasismi on helppo nähdä ja tunnistaa, mutta piilorasismi on kohteelleen aivan yhtä inhottavaa. En voi kuin ihmetellä, mikä meitä ihmisiä ja yhteiskuntaa vaivaa kun emme osaa kohdata toista tasaveroisena ihmisenä, riippumatta hänen vammastaan, ihonväristään, synnyinmaastaan, uskonnostaan tai kyvystä sopeutua yhteiskuntamme raameihin ja niin edelleen.

Rasismi nostaa päätään...

....kun viranomainen puhuu vammaisen henkilön ohi hänen vanhemmalleen tai avustajalleen

...kun ei-perinteisen-pohjoismaalaiselta ihmiseltä kysytään aina heti ensimmäisenä mistä hän on kotoisin

...kun uutisoinnissa näytetään kolmansista maista aina niitä samoja iän ikuisia kuvia lehtimajoista, lehtimekkoihin pukeutuneista ihmisistä ja villieläinlaumoista, vaikka tarjolla olisi nykyaikaisia kaupunkeja ja upeaa arkkitehtuuria sekä infrastruktuuria

...kun ihmiselle ei vammansa tai sairautensa vuoksi meinata myöntää hänelle kuuluvia etuuksia

...kun joku ei vammansa tai nimensä perusteella pääse työhaastatteluun asti tai joutuu tekemään työtä naurettavalla palkalla, kuten esimerkiksi kehitysvammaiset usein joutuvat

Esimerkkejä on niin paljon kun niitä jaksaa miettiä. Ajatukset ovat pyörineet tämän teeman ympärillä, koska olen nyt muuttohälinän jälkeen ehtinyt istua alas tv:n ääreen ja katsonut joitakin mielen liikkeellepanevia dokumentteja, kuten esimerkiksi aiemmin tällä viikolla esitetyn Tokasikajutun ja (muistaakseni) viime viikolla esitetyn dokumentin Ruandan kansanmurhaa paenneesta kiintiöpakolaisesta ja hänen perheestään. Katsomisen ja ajattelemisen jälkeen tulee aina niin surullinen ja voimaton olo. Mitä ihmeessä voisin tehdä muuttaakseni tilannetta?

Ja sitten tulee myös niin ristiriitainen olo siitä, että yrittää puhua jonkun puolesta. Me hyväosaiset valkoihoiset lähdemme ihan liian usein siitä ajatuksesta, että tiedämme jotenkin paremmin muiden ongelmat ja meillä on parhaat ratkaisut niihin tilanteisiin. Usein paljon parempi ratkaisu olisi avata korvat ja kuunnella.


Kuvatulkkaus: Kuvassa instagramista tallentamani screenshot, joka puolestaan on peräisin twitteristä. Siinä kaksi henkilöä käy seuraavanlaisen keskustelun:

Henkilö 1: "I'm not a racist but I think Muslims should go back to Islam if they want to practice Shania law. Go back to dessert!"

Henkilö 2: " Muslim isn't a race. Islam isn't a place. Shania is a country music singer. Dessert is what comes after dinner."


Tällaisissa mietteissä kohti viikonloppua. Siitä on tulossa erityisen ihana, sillä huomenna suuntaamme kohti Raumaa rakkaan ystäväperheen luo. Yli kolmen tunnin bussimatka kolmosen kanssa jännittää vähän, mutta eiköhän siitäkin selvitä... :)

Kommentit

  1. Jokaisella ihmisellä on ajattelunvapaus ja sananvapaus. Tosin sananvapaudella ja idiotismilla on hiuksenhieno raja. Hassua myös huomata, että n-sanaa ei käytetä ja sillä leveillään kuinka ollaan suvaitsevaisia, mutta juurikin samat henkilöt puhuvat kuitenkin esim romaneista manneina. Cmon ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, että monet käyttävät loukkaavia sanoja ihmisryhmistä sen kummemmin asiaa ajattelematta. Romaneita ja venäläisiä kohtaan on Suomessa paljon rasismia.
      Vapaus tuo aina mukanaan myös velvollisuuksia. Jokaisella on sananvapaus ja oikeus kertoa mielipiteensä, mutta myös vastuu siitä, että käyttää sanojaan järkevästi ja rakentavasti. Jopa silloin kun vastapuoli ei niin tee.

      Poista
  2. Tosi hyvä kirjoitus. Taas. Mahtavaa viikonloppua Raumalla!

    VastaaPoista
  3. Olen muuten samaa mieltä kanssasi, mutta tuo, että rasismi nostaisi päätään, kun kysyy joltakulta, missä hänen juurensa ovat, herättää ihmetystä. Pitääkö meidän sulkea silmämme siltä, että olemme eri värisiä? Monet mielenkiintoiset keskustelut ovat kummunneet juuri siitä, että olen uskaltanut kysyä, mistä joku ihminen on kotoisin. Joskus murre on herättänyt mielenkiinnon, joskus ihmisen väri. Pitäisikö meidän pelätä niin paljon, ettemme uskalla nähdä toisen ihmisen "väriä" ja olla sen takia kiinnostumatta toisen ihmisen juurista jotka ovat iso osa hänen identiteettiään? Saitko kiinni ajatuksestani? Indonesialainen ystäväni kertoi joskus jopa loukkaantuneensa, kun kukaan ei ollut kiinnostunut hänen juuristaan opiskelujen alussa. Todellisudessa moni oli kiinnostunut mutta ei uakaltanut kysyä. Aurinkoisia päiviä! Noora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ajatuksia! Tottakai ihmiseltä saa kysyä hänen juuristaan ja minuakin se usein kiinnostaa ja olen sitä monelta ihmiseltä kysynyt. Tarkoitin vain, että sen ei aina tarvitse olla ensimmäinen kysymys, että ihmiselle voi osoittaa, että hänessä kiinnostaa jokin muukin kuin hänen syntyperänsä, että hänessä näkee enemmän kuin ulkomaalaisen.

      Poista

Lähetä kommentti