Sunnuntaimietteitä

Oman monikulttuurisen suhteeni myötä olen alkanut seurata oleskelulupauutisointia ihan uusin silmin. Toki uutisointi on myös yleistynyt muutaman vuoden takaisen turvapaikanhakijaryntäyksen seurauksena ja uudelleen muotiin noussut nationalismi on värittänyt paitsi keskustelua, myös politiikkaa, vahvasti uuteen suuntaan sen jälkeen kun tapasin mieheni. Helsingin sanomien pääkirjoitussivuilla oli loistava kolumni aiheesta jokin aika sitten. On oikeasti tosi surullista, miten vihamielisesti ja sulkeutuneesti suhtaudumme työikäisiin, nuoriin ihmisiin maassa, joka kipeästi kaipaa työikäisiä, nuoria ihmisiä.

Hesarinkin juttu liittyi tottakai muutama viikko sitten otsikoissa olleeseen turvapaikanhakijan palautukseen ja hänen ampumiseensa Irakissa. Itselleni aiheesta uutisia lukiessa paljon suurempaa kummastusta on aiheuttanut se, että hänen tyttärensäkin oleskelulupahakemus hylättiin, vaikka tyttärellä on kaksi Suomessa syntynyttä lasta oleskeluluvan saaneen irakilaismiehen kanssa. Juttu sotii täysin ainakin omaa oikeustajuani vastaan, kun ainoa peruste perheen rikkomiselle ja lasten lähettämiselle Irakiin on että "heidän on parasta kasvaa äitinsä kanssa".

Erityisesti uutisoinnissa hätkäyttää kerta toisensa jälkeen maahanmuuttoviraston arvaamaton ja sattumanvarainen linja. Tuntuu, että päätökset vedetään enemmän tai vähemmän hatusta, kun kahteen täysin samanlaiseen hakemukseenkin voi tulla kaksi hyvin erilaista päätöstä. Viraston olematon linja tuntuu jossain määrin jopa ahdistavalta siksi, että se koskettaa meidän perheemme elämää.

Jännitimme kuukausia (lähes vuoden) tulosta mieheni oleskelupahakemukseen, jonka perusteena oli nyt ensi kertaa perhe. Tarkentavia kysymyksiä tuli "ovista ja ikkunoista" ja osa oli aika henkilökohtaisiakin, eivätkä oikeastaan liittyneet mitenkään oleskeluluvan perusteisiin (siihen, että mies on Suomen kansalaisen huoltaja). Vaadittiin todella kummallisia tositteita milloin mistäkin (myös minulta, joka en varsinaisesti liittynyt lupaprosessiin millään tavalla). Toisaalta jo pelkästään YK:n lastenoikeuksien sopimuksen olisi pitänyt taata miehelleni oleskelulupa, sillä lasta ei saa perusteetta erottaa vanhemmistaan. Toki YK:n sopimukset eivät migrissä juuri näytä painavan.

Odottaminen palkittiin onneksi myönteisellä päätöksellä, mutta jälleen vain vuodeksi eteenpäin. Tämä tarkoittaa, että henkilökortti, nettipankkitunnukset  ja kaikki tämän tyyppinen on jälleen voimassa vain vuoden. Ja se tarkoittaa, paitsi varmaa rahanmenoa (pelkästään oleskelulupahakemus maksaa reippaasti yli 400 euroa), myös virastoissa ramppaamista ja kaikenmaailman lippulappujen täyttelyä. Suomi on tehnyt miehelleni hyvin selväksi, että hänen veronmaksupanoksestaan huolimatta hän ei ole tänne erityisen tervetullut ja ensisijaisesti on syytä epäillä, että häntä kiinnostaisi loisia systeemin turvin. 
Vanhan intiaanisanonnan mukaan valkoisen miehen kuvitelma siitä, että maan jalkojensa alla voi omistaa, on yhtä typerä, kuin kuvitella, että pystyisi omistamaan hengitettämänsä ilman.

Kommentit

  1. oi mä niin fiilaan teidä fiiliksiä koska meidänkin kavereista enemmistö
    on ulkomaisia ja "saanu" seurata niide taistelua migriä vastaan
    mua stressaa jo pelkästää seurata sivusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, kiitos. 😊Miehen kaveri, joka on asunut täällä pitempään, kertoi, että aiemmin päätökset sai muutamassa kuukaudessa ilman ylimääräisiä tiedusteluja. Pysyvä oleskelulupakin heltisi helpommin. Nykyään perusoletus tuntuu tosiaan olevan, että kaikki haluavat vaan loisia täällä. 😡

      Poista
  2. Toisaalta sinähän olet täällä blogissakin avoimesti kertonut, että tummaihoiset OVAT kulttuurinsa vuoksi muita ymmärryskyvyltään heikompia. Kysyin nimittäin kerran, miksi tummaihoisille avuntarjoajille (esim. tarjoutuvat auttamaan tavaroiden kantamisessa) pitää toistaa monta kertaa, että "ei". Sinä vastasit, että kulttuurin vuoksi. Miten tällaiset ihmiset edes kykenevät mihinkään normaaliin työhön, jos yhdenkin sanan ymmärtäminen on noin vaikeaa? Ei kenelläkään työnantajalla ole aikaa neuvoa kaikkia työtehtäviä viiteen kertaan, kun joku ei vain kulttuurinsa vuoksi kykene ymmärtämään. Pisteet kuitenkin miehellesi siitä, että hän on asian kanssa rehellinen, ja onneksi sulla on kokemusta vastaavanlaisen ihmisen kanssa elämisestä, niin osaat suhtautua asiaan. :)

    VastaaPoista
  3. ah perskärpäne iski taas^ on se olluki pitkää hiljaa

    VastaaPoista
  4. M.M, tsemppiä sulle tuon yhden anonyymin kanssa! �� Aattele, että sun kirjoitukset kuitenkin kiinnostaa sitä oikeasti aikalailla, kun aina kumminkin ne lukee päästäkseen kommentoimaan. Ehkä se tajuamattaan omaksuu niistä myös toista näkökulmaa elämään ja ajan kanssa mieli alkaakin muuttumaan! Sulla on kyllä lehmän hermot! ��

    t. naapurin Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. Oikeastaan ei ole kovin vaikeaa olla ärsyyntymättä, enkä missään nimessä halua ainakaan vajota samalle tasolle. Ainakin kommentoija tuo argumentaatiotavoillaan aika selvästi esiin oman epäkypsyytensä. On sitä paitsi tosi surullista, että joku saa kiksejä ärsyttämisestä. 🙄

      Poista
  5. Kyllä minua kiinnostaa tämä blogi, erityisesti Valoa koskevat jutut (joita on valitettavan vähän). En koe olevani mikään perskärpänen, vaan ihan tavallinen lukija. Aika asiatonta nimittelyä, sanoisin. Maahanmuuttajuus on vain näköjään tämän blogin kirjoittajalle niin herkkä asia, että ei pysty tarkastelemaan sitä objektiivisesti. Minä olen kohdannut tuota tummien pakkomielteistä jankutusta usein, ei se ole mikään keksitty juttu. Jos minä olen väärässä tässä asiassa, niin mielelläni otan vastaan selityksen, mihin tuo käytös tarkkaan ottaen perustuu (kulttuuri onkin aika epämääräinen selitys).

    Samoin muuten kellon ymmärtäminen on ainakin osalle (enhän minä nyt kaikkia tunne) tosi vaikeaa. Olin joskus koulussa töissä, ja jonkun afrikkalaisen piti tulla sinne puhumaan. Sovittiin KOLME eri päivää, mutta joka kerta tämä henkilö tuli 45 - 60 minuuttia myöhässä, ja kun koulussa on aika tarkat aikataulut, jotka vaikuttavat monien ihmisten töihin, niin ei lopulta saatu tätä esiintymistä toteutumaan. Henkilö ei edes pahoittelut, röyhkeästi vain naureskeli. Yritin kerran myös toimia tällaisessa maahanmuuttajaystävätoiminnassa. Minulle osoitettiin asiakkaaksi eräästä Afrikan maasta kotoisin oleva nainen. Yritin ihan oikeasti sopia tapaamisia, mutta hän tuli AINA myöhässä. Yritin jopa piirtämällä näyttää hänelle, että hänen pitää olla paikassa X, kun kellon viisarit ovat tuollaisessa asennossa ja annoin sen paperilapun hänelle mukaan, mutta ei auttanut. Lopulta oli pakko todeta, että hän oli liian tyhmä. En todellakaan ihmettele, jos rekrytoinnissa epäillään tummien kyvykkyyttä saapua töihin ajoissa. Yrittäjyys on silloin parempi vaihtoehto, siinä saa päättää itse työaikansa. Itsekin nautin siitä, vaikka kellon osaankin. ;)

    VastaaPoista
  6. Miksi mies ei hae Suomen kansalaisuutta? Tai siis jos on kotoutunut työtä ja perhettä myöten, niin miksi kikkailla oleskeluluvilla? Ei hän menetä sen oman maansa kansalaisuutta, vaikka olisikin Suomen kansalainen (jos siis sitä pelkää). Eikä ainakaan itselleni kaksoiskansalaisuus ole aiheuttanut edes mitään identiteettikriisiä, tai että en koe olevani vähemmän suomalainen siksi, että olen myös toisen maan kansalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti hakee ja saa sitten kun kielitaito riittää kokeen läpäisyyn.

      Poista
    2. koska ei se oo mikää läpihuuto juttu

      Poista
  7. Niin no tietysti jos kieltä ei opettele, niin eihän sitä kansalaisuutta sitten saa. Jotenkin mä olin käsittänyt, että tää sun miehesi on ollut Suomessa jo useamman vuoden... Itse opin kolmessa kuukaudessa välttävän työkielen ja kymmenessä kansalaisuushakemukseen riittävän kielitaidon (mikä ei kylläkään siinä kansalaisuushakemuksessa sinänsä auttanut, kun takana piti olla myös tietty määrä asuinvuosia maassa). Toisaalta Suomen malli passivoi ihmisiä. Maahanmuuttajille annetaan tulkki joka paikkaan niin, että kieltä ei edes tarvitse opetella. Minä menin viidentenä maassaolopäivänä rekisteröitymään asukkaaksi, ja olihan se vähän haastavaa, kun vastapuolen englannin sanavarasto oli noin kymmenen sanaa ja oma paikallisen kielen osaaminen suunnilleen samalla tasolla, mutta juuri tämä pakko selvitä kannusti opiskelemaan ja oppimaan kieltä. Minä tiedän Suomesta mamuja, jotka ovat asuneet siellä yli kymmenen vuotta eivätkä vieläkään selviä yksin missään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä yksi suurimpia ongelmia suomen kielen opettelussa Suomessa on se, että täällä lähes kaikki asiointi tapahtuu tarvittaessa englanniksi. Ghanassa englanti on virallinen kieli ja se toimii esimerkiksi opetuskielenä, joten se on miehellä hyvin hallussa.
      Mieheni asuessa Italiassa hän oppi kielen nopeasti, suomi on osoittautunut vaikeammaksi palaksi.
      Itse olen opiskellut monia kieliä ja huomannut, että niiden oppimisessa on paljon eroja. Englanti ja espanja olivat superhelppoja, ruotsi helpohko, ranska vaati jo enemmän työtä ja latina oli yhtä tuskien taivalta.

      Poista
  8. Kannattaa ottaa huomioon, että blogistin miehen edustamasta kansallisuudesta noin 25 prosenttia ei opi koskaan lukemaan millään kielellä. Varmasti noin suuret puutokset oppimiskyvyssä väestötasolla vaikuttavat niihinkin, joiden älykkyys riittää lukutaidon saavuttamiseen, eli vieraiden kielten oppimiskyky on keskimäärin alhaisempi kuin me täällä Suomessa olemme tottuneet (enkä minä ainakaan edes tiedä, osaako blogistin mies lukeakaan).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti