Kuulumisia

Mies on lanseerannut termin "fake sun" kuvaamaan Suomessa säätä, jolloin aurinko paistaa, mutta ei ole lämmin (eli suurimman osan vuodesta ;)). Upeita aurinkoisia kelejä on tullut seurattua lähinnä ikkunoiden läpi, sillä kolmonen ei vielä liiku ulkona tarpeeksi, että pysyisi kovinkaan suurissa pakkaslukemissa lämpimänä. Ulkoilu on lähinnä ollut kauppa- tai kerhoreissun yhteydessä sellainen vartin piipahdus pihalla. Onneksi auringon lämmön voi jo tuntea, varsinkin ikkunan läpi se on kuin lupaus kesästä, ja myös pakkaset ovat alkaneet helpottaa.

Aika ihanaa, että on maaliskuu. Kevät tulee, toivottavasti pian. Kädet syyhyävät jo parvekeviljelmien kimppuun. Suunnitelmissa on vaikka mitä! Onneksi voin aloitella täällä sisätiloissa ruukkukasvien mullanvaihto-operaatiolla. Oikeasti tarvitsisin muutamia uusia, isoja ruukkujakin, mutten ole onnistunut useamman vuoden etsinnöistä huolimatta niitä löytämään. Josko tänä vuonna? Kriteereinä kun on lasittamattomuus ja  reikä pohjassa, ihan mikä tahansa pottero ei siis käy. Kummallisen vaikeaa on isojen saviruukkujen löytäminen, joten jos tiedät paikan, jonne ne on piilotettu, saat vinkata!

Valo on ollut viime aikoina paljon mielessä, niin kuin teksteistäkin on ehkä kuultanut läpi. On hassua, että edelleen, kaksi vuotta kuoleman jälkeen tulee "ekoja kertoja", jostain vain pomppaa jotain, joka on ollut kaapin kätköihin unohdettuna. Kuten esimerkiksi tänä aamuna, kun kolmosen d-vitamiinitipat olivat loppuneet enkä ollut tajunnut ostaa uusia. Muistin, että meillä on lääkekaapissa pillerinjauhaja ja päätin jauhaa d-vitamiinitabletin sillä kolmoselle. Kaivoin sen esiin ja totesin, että siellä on edelleen Valon jauhettujen lääkkeiden jäänteitä pohjalla. Kukapa sitä olisi Valon kuoleman jälkeen käyttänyt ennen tätä - ja minulla ei todellakaan ole ollut voimia pestä sitä kun olen Valon kuoleman jälkeen sen kaapin perälle haudannut. Konkreettiset asiat ovat paljon viiltävämpiä kuin pehmeät muistot, todisteita elämästä, jota ei enää ole. Nyt on sekin konkretia kadonnut, jauhaja on pesty ja vihitty uuteen käyttöön vuonna 2018. Kummallista, miten pienillä esineilläkin on valta sysätä mieli niin pitkiin ajatusketjuihin muistojen polulle...

Onneksi kolmonen vastapainona, pitämässä kiinni tiukasti myös tässä hetkessä. Täytyy sanoa, että nautin elämästä juuri nyt ihan tavattoman paljon. On ihanaa viettää aikaa kotona kaikessa rauhassa, ilman kiirettä ja tiukkoja aikatauluja. Vaikka kaikki eletty kasvattaa ja jättää meihin jälkensä ja kamalasti kaikenlaista pään syvyyksiin, niin elämä tapahtuu tässä ja juuri nyt. Kannattaa siis olla hereillä.







Kommentit

  1. Elämä on tässä ja nyt <3 Minäkin olen etsinyt niitä perussaviruukkuja reiällä mutta en löydä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prismasta suurimmat löytämäni ovat halkaisijaltaan 32cm ja ne tarvitsisi vaihtaa isompiin. Nythän puutarhakausi taas alkaa, että pitänee ratsata rautakauppojen puutarhaosastot jos sieltä löytyisi....

      Poista
    2. J vo7siko olla Plantagen ja bauhaus. Ihanaa kun joskus "ongelmat" ovat vain ison saviruukun kokoisia :)Aurinkoisia sisäpuutarhapäiviä! Noora

      Poista
    3. Nimenomaan! On onnekasta murehtia saviruukkuja. Bauhaus täytyy tarkistaa, plantagenissa ei ainakaan viime vuonna olllut.

      Poista

Lähetä kommentti