Kahdeksas kuukausi

Kolmonen on kävellyt kohta kuukauden tukea vasten. Varsinkin syöttötuolia on mukava työnnellä ympäri asuntoa. Olin kaavaillut taaperokärryn hankkimista joulu- tai yksivuotislahjaksi, mutta epäilen, että meillä juostaan jo silloin paikasta toiseen. ;)
Muksahtelut ovat onneksi vähentyneet paljon ja tukea vasten seisominen onnistuu oikein mallikkaasti. Useimmiten tukea tarvitsee ottaa vain toisella kädellä, niin että toinen vapautuu tiputtelemaan tavaroita lattialle ja poimimaan niitä sitten taas ylös, tiputtaakseen ne uudestaan... Muita mukavia leikkejä ovat ruokapöydän alla tuolinjalkaviidakossa seikkailu sekä konttaaminen hurjalla vauhdilla, hihkumisen säestämänä, kiellettyyn kohteeseen (kunnes hieman ennen kohdetta on hyvä pysähtyä ja kurkistaa taaksepäin tarkistaen, että joku varmasti on huomannut ja tulee perässä ottamaan kiinni - tämä aiheuttaa suuria naurunpyrskähdyksiä).
Kolmonen on myös innostunut laululeikeistä, kirjojen lukemisesta (hän nostaa kirjoja korista läheiseen nojatuoliin ja vaatii sitten päästä syliin lukemaan niitä), pesukoneen pesuohjelman katselemisesta, autoista, koirista, kaukosäätimistä, tietokoneesta ja kännyköistä. Kurjaa on pukeminen (etenkin ulkovaatteet), rattaissa istuminen sekä kieltäminen ja ylipäätään se kun asiat eivät mene kuten hän on itse kaavaillut.

Syömisasioissa meillä on panostettu itse syömiseen. Onhan se paitsi erittäin trendikästä, niin myös kätevää, koska voimme miehen kanssa syödä itse samaan aikaan. Lisäksi olen haljeta ylpeydestä kolmosen syömistaidoista, vaikka ei niissä mitään maatamullistavaa ole. Silti on ihan käsittämätöntä  katsella kuinka hän poimii lautaseltaan mustikoita suuhunsa, haukkaa kädessään olevasta sämpylästä ja työstää ruokaa hienosti suussaan. Puhumattakaan siitä kuinka hyvin hän osaa hörpätä kupista. Valon kanssa tottui siihen, että eteneminen on olematonta ja hidasta ja syötin hänelle soseutettua ruokaa viisi vuotta, siis koko hänen elämänsä ajan. On minulle henkilökohtainen ihme ja ihastus katsella kuinka taitava normaalisti kehittyvä vauva tällä saralla on.

Myös puheenymmärryksen kehittymistä on antoisaa seurata. Vaikka minä ja jotkut ihmiset lähipiirissäni olimme vakuutteita Valon ymmärryksestä ja kommunikointitaidoista, hänen kykynsä näyttää ymmärrys yleisesti hyväksyttävällä ja kiistattomalla tavalla oli hyvin vajavaista (mikä tietysti automaattisesti tarkoitti 99,9% ihmisistä että hän ei ymmärrä mitään). Kolmonen sen sijaan osoittaa ymmärryksensä selvästi ja luontevasti. Kehotus: "tule tänne" kääntää pään ja kolmonen ainakin harkitsee tulevansa, usein tuleekin. Kysymys: "luetaanko kirjaa?" saa katseen suuntaamaan kirjakorin luokse ja niin edelleen. Kaikki on helppoa ja vaivatonta ja jälleen kerran jään sitä ihmettelemään. 

Ulkoiluasiat ovat jääneet sadesäiden myötä minimiin. Syöksymme kyllä ulos aina kun mahdollista, mutta viime aikoina tasainen losotus ei ole varsinaisesti kutsunut keinumaan tai hiekkalaatikkoa kuopsuttamaan. Olemmekin panostaneet lähiseudun vauvatapahtumatarjonnan tutkimiseen. Koska aamut ovat jossain määrin aikaistuneet (emme enää nuku yhteentoista), on meillä ollut pienellä tsemppaamisella mahdollisuuksia ehtiä näihin tilaisuuksiin. On ollut hauska seurata kuinka erilainen kolmonen on muihin poikiini verrattuna tässäkin asiassa. Siinä missä Valo ja esikoinen ovat olleet vauvasta asti pidättyväisiä, ujoja ja äidin lahkeessa viihtyviä, niin kolmonen on äärimmäisen kiinnostunut muista lapsista. Vauvakerhoissa hän alkujännityksen jälkeen käy moikkaamassa kaikkia, tunkee vauvakasan keskelle leluja tutkimaan ja ottaa kontaktia hymyillen.

Myös uniasiat ovat (ehkä) nytkähtäneet parempaan suuntaan. Yöt ovat kyllä toisinaan täysiä katastrofeja ja liikkumaan oppiminen on tehnyt niistä vielä entistäkin levottomampia, mutta kolmonen on ruvennut nukkumaan päivisin tunnin pituisia päiväunia. Hän saattaa kyllä herätä itsekseen ja huudella hetken, mutta nukahtaa sitten omia aikojaan takaisin. Tämä on antanut toivoa siitä, että ehkä meilläkin joskus vielä taas nukutaan öisin...


Kommentit

  1. Mukava lukea täältä että siellä menee hyvin, kaikkea hyvää vauva-arkeen :) t: keskimmäistäsi pienenä hetken hoitanut

    VastaaPoista

Lähetä kommentti