Monikulttuurista kasvatusta

Raskaana ollessa minua mietitytti monikulttuurisen perheen perustamisessa eniten se, millainen isä miehestäni sukeutuu. Omat lapsuuden kokemukset ja kulttuuriset käsitykset lapsen kasvatuksesta heijastuvat väistämättä itse kunkin tapaan olla vanhempi. Usein vieläpä hyvin alitajuisesti, niin, että asiaan täytyy todella kiinnittää huomiota jos haluaa alitajuisia mallejaan muuttaa. 

En ole ikinä tavannut miehen isää ja ylipäätään käsitykseni länsiafrikkalaisesta vanhemmuudesta ovat aika hatarat ja ehkä enemmän oletuksiin kuin tietoon perustuvat. Toki olemme jutelleet yhdessä kasvatuksesta ja molempien lapsuudesta. Tiedän, että lapset ovat heidän kulttuurissaan paljon tärkeämpiä, vapaaehtoinen lapsettomuus todella kummallista ja tahdoton lapsettomuus, voisi sanoa jopa, että häpeällistä. Kaikki pitävät lapsista, juttelevat heille, eikä lasten elämisen ääniä pidetä epämiellyttävinä. Minunkin mieheni rupeaa usein juttelemaan ja leikkimään esim. junassa tai bussissa vieraiden lasten kanssa, koska sellainen on ihan luontevaa hänen kotimaassaan. Toisin kuin Suomessa, jossa läsnäoleva lapsi voidaan toisinaan jopa kokonaan ohittaa, heillä lapsi on aina tapana huomioida ja kysellä kuulumisia.
Tiedän, että tapakulttuuri on paljon voimakkaampaa siellä ja että vanhempien ihmisten kunnioittaminen, kohtelias puhe, kiitos, anteeksi ja ole hyvä ovat todella tärkeässä asemassa. Toisaalta perheen käsite on laajempi ja oikeastaan lasta kasvattaa koko naapurusto. Jokainen tuttu mies on "papa" ja jokainen tuttu nainen "mama". 
Jotain pystyin toki päättelemään miehen ystävistä, joilla lähes kaikilla on lapsia ja jotka ovat tiiviisti mukana lasten elämässä ja hoitavat näitä paljon. 

Loppujen lopuksi se, millaiseksi vanhemmaksi kumppani kasvaa, taitaa olla vähän arpapeliä, riippumatta siitä, mistä kulttuurista hän tulee. Olen joka tapauksessa ollut kiitollinen ja onnellinen miehen tavasta olla isä, sillä se istuu niin hyvin minun ajatuksiini hyvästä isyydestä. Joka kerta kotiin tullessaan hän on kädet ojossa ottamassa kolmosta syliin ja hän hoitaa kolmosta siinä missä minäkin. 
Sanotaan, että parisuhteessa joko hitsaudutaan tiimiksi tai sitten kasvetaan erilleen. Vaikka meidän elämässämme ei ole nyt mitään rankkaa tai vaikeaa, niin on ollut hienoa seurata kuinka roolimme parisuhteessa ovat saaneet rinnalleen roolit vanhempina, kuinka luontevasti meistä on tullut "vanhemmuus-tiimi" kolmoselle. Koska minulla on takana myös erilainen kokemus toisesta parisuhteesta, olen ollut iloinen siitä, miten asiat tällä kertaa ovat menneet.

Näiden ajatusten myötä, hyvää pääsiäistä kaikille!


(Kuvatulkkaus: tulppaanikimppu)

Kommentit

  1. Hyvää pääsiäistä sinulle ja koko perheelle! Kiva että kirjoitit.

    VastaaPoista
  2. Hyvää pääsiäistä teidän perheelle ja kaikin puolin ihanaa kevättä <3

    Toivottaa, Johanna

    VastaaPoista
  3. Täytyy sanoa, että minulla on aivan erilainen näkemys afrikkalaisesta lastenkasvatuksesta. Afrikkalaisillehan lapset ovat pelkkä statussymboli, ei heistä oikeasti välitetä. Lapsille ei anneta ruokaa eikä heitä päästetä kouluun. Vaikka vanhemmilla itselläänkään ei olisi ruokaa, lapsia tehdään (ja paljon) piittaamatta lainkaan siitä, että heille ei ole mahdollisuutta tarjota kelvollisia elämän olosuhteita. Oikeasti lapsia rakastavat vanhemmat miettisivät ja hoitaisivat tällaiset asiat ensin kuntoon, mutta koska lastenteon päällimmäisenä motiivina on itsekkyys – ja tuo OMA maine, mistä kirjoitit –, ei niin tietenkään tehdä.

    Ghanassa muuten on todella yleistä laittaa lapset raatamaan esimerkiksi kaakaoviljelmille... Todellista lapsirakkautta, vai mitä?

    Tietenkin jokaisessa väestöryhmässä on monenlaisia ihmisiä. Eivät kaikki afrikkalaiset varmaankaan ole tällaisia, ja piittaamattomia eurooppalaisvanhempiakin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsityövoiman käyttö Länsi-Afrikkalaisilla kaakaoviljelmillä (lähinnä Ghanassa ja Norsunluurannikolla, joissa noin 60% maailman kaakaosta viljellään), on tunnettu ja iso ongelma. Koska et esittänyt väitteesi tueksi mitään faktoja, luin muutamia tutkimuksia netistä. 2003 tehdyn tutkimuksen mukaan 70% kaakaoviljelmillä työskentelevistä lapsista käy myös koulussa. Onneksi voit tehdä tälle huolestuttavalle asialle jotain - boikotoi suklaata. Jätä siis kinderit hyllyyn tänä pääsiäisenä! Varsinkin kun ne yllätyksetkin on tehnyt joku kiinalainen lapsi.

      Lapsityövoiman käyttö on voimakkaasti sidoksissa köyhään maaseutuun ja ylipäätään köyhyyteen, joka puolella maailmassa. Toisaalta lasten työntekoakin on monenlaista. Ei siitä niin kovin kauaa ole kun Suomi oli agaariyhteiskunta, jossa lapset auttoivat koulun jälkeen maatalon töissä.

      Siitäkin on muuten yllättävän vähän aikaa kun suurperheet olivat yleisiä Suomessa, vaikka oltiin hemmetin köyhiä ja lapsikuolleisuus oli suurta. Onneksi me olemme sentään ruvenneet rakastamaan lapsiamme täällä pohjolan perukoilla vaurastumisen myötä! (Ps. siellä Ghanassakin lapsien määrä liittyy voimakkaasti varallisuuteen, rikkaan Accran kaupunkialueella naiset synnyttävät keskimäärin 2,5 lasta kun taas köyhässä muslimienemmistöisessä pohjoisessa luku on 6.8. Koko maan keskiarvo oli lukemani tutkimuksen mukaan 4.0, mutta se saattaa olla pienentynytkin koska tutkimus oli vanha ja Unicefin mukaan trendi on Ghanassakin koko ajan alaspäin.)

      Poista
  4. Hienoa että miehesi on mukana arjessa :) Kyllä se vaan on mukavaa kun puoliso osallistuu vastuun jakamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että se on positiivinen kierre: osallistuminen parantaa parisuhdetta ja vahvistaa meidän tiimiä, joka taas innostaa oppimaan lisää.

      Poista
  5. Suosittelen visiittiä miehesi kotimaahan niin pian kuin mahdollista, tulee avartamaan ajatuksiasi valtavasti ja varmasti myös helpottaa monen asian ymmärtämistä. Jos nyt yleistetään niin ainakin Länsi-Afrikassa vauvoista pidetään todella hyvää huolta, vauvoja hellitään ja pidetään sylissä paljon, mutta sitten, kun lapsi on n.6-7v muuttuu suhtautuminen heihin aivan totaalisesti. Lapsista tuleekin ankarien aikuisten palvelijoita, se on hierarkkia jonka jokainen käy läpi. Toivottavasti miehesi on ollut Suomessa, Euroopassa jo niin kauan aikaa, että ymmärtäisi sen, että lapsesta kasvaa paljon tasapainoisempi aikuinen jos hänen sallitaan näyttää kaikki tunteensa, myös ne teini-iän angstit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin pitkään, mitä tähän pitäisi vastata, enkä keksinyt oikein mitään järkevää sanottavaa.Mieheni on ollut Euroopassa 10 vuotta, joista viimeiset viisi Suomessa.

      Poista

Lähetä kommentti