Mitä ajattelin tänään

Piti kirjoittaa jostain ihan muusta, mutta jäin miettimään tätä. 

Miksiköhän monikulttuurinen parisuhde on niin avoin arvostelulle? Lähtökohta tuntuu olevan se, että tarvitsen varoituksia ja neuvoja, ihan kuin olisin tyhmä ja arvostelukyvytön itse tai minulla ei olisi kosketuspintaa oman mieheni kulttuuriin ja tapoihin. Että minut on suunnilleen huijattu tähän tilanteeseen, enkä minä parka ymmärrä kahden vuoden jälkeenkään mihin olen joutunut. 
Ei suomalaisenkaan miehen kanssa parisuhteessa olevaa varoitella mahdollisuudesta vaikkapa väkivaltaan vain sillä perusteella, että se on tilastojen valossa todennäköistä. Onneksi me kaikki olemme paljon enemmän kuin kulttuuriset stereotypiat tai tilastojen keskiarvo. Itse ainakin sovin surkeasti perinteisen suomalaisen leimaan, mutta suomalainen olen silti. Sama voi päteä muusta kulttuurista tulevaankin.

Mietin, miksi minun täytyy aina lähteä puolustusasemista, kumoamaan oletuksia ihmisestä ja parisuhteesta, jota keskustelun toinen osapuoli ei tunne - ja kokee silti olevansa oikeutettu varoitteluun tai arvosteluun. Vai tuntuuko minusta vain siltä? 
Missä menee raja yleiselle keskustelulle ja henkilökohtaisuuksiin menemiselle? Voiko keskustelu koskaan olla kovin hedelmällistä jos sitä käydään ennakkoluuloista ja yleistyksistä käsin?

Sitäkin mietin, kannattaako tätä kirjoitusta julkaista vai alleviivaanko vain asiaa omalla toiminnallani. Minulle on loppujen lopuksi ihan se ja sama mitä muut ajattelevat parisuhteestani kun itse olen siihen tyytyväinen. Puolustelu tuntuu tyhmältä, koska sille ei ole tarvetta. Mutta jonain päivänä oma poikani voi joutua samanlaisten ennakkoluulojen kohteeksi ja siksi on kai hyvä pitää asioita esillä ja keskustelua yllä.

Lopuksi mietin, että onneksi meillä täällä Suomessa on oikeus valita kumppani, rakastua juuri siihen kehen haluammekin. Jos ei monikulttuuriseen suhteeseen halua, siihen ei tarvitse ryhtyä.

Kommentit

  1. Puolustelu on turhaa ja jokainen elää omalla tyylillään. Valitettavasti netti on täynnä trolleja, jotka mielellään kylvävät riitaa ympärilleen. On hienoa, että kirjoitat. Blogisi on ennenkaikkea sinun ja sinun näköisesi. Muulla ei väliä. Olen niin onnellinen puolestasi ja siitä että elät onnellisia aikoja. Elämä valon äitinä oli varmasti myös onnellista, mutta liian rankkaa toisinaan. Sinulla on lupa nyt nauttia ilman muiden arvosteluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä mieltä lämmittäneestä kommentista! On ihan totta, että vaikka olin Valosta onnellinen, niin ei elämä sinänsä kaikkine sairaskohtauksineen ynnä muun kera ollut varsinaisesti onnellista. Toki onnen hetkiäkin oli, ei kaikki ollut jatkuvasti kamalaa.

      Poista
  2. Miten paljon erilaisuuden pelkoa meidän maailmassamme onkaan. Vanhoillisia ennakkokäsityksiä ei haluta -tai uskalleta kyseenalaistaa, mennään sieltä mihin on totuttu ja mikä on itselle "helpoin". Ja kuitenkin _kaikissa meissä_ on niin paljon erilaisia kerroksia, ja miten se palkitseekin, kun joku oikeasti näkee vaivaa tutustuakseen niihin!

    "Sillä avaruudesta käsin nähtynä me oomme kaikki vain ihmisiä".

    Hienoa, että jaksat kuitenkin vastailla näkökulmiasi näille "arvostelijoillekin". Pakko uskoa, että kun tarpeeksi kauan toistaa samaa yhdenvertaisuuden sanomaa, voi ajan kanssa voittaa edes yhden kyynisen sielun rakkauden puolelle.

    Aurinkoista kevättä!

    Lämmöllä Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä vastaaminen turhauttaa ja joudun oikeasti miettimään, osaanko sanoa mitään järkevää irrationaaliselta tuntuvaan kommenttiin. Ihmisen kahlitseminen vain kulttuurinsa edustajaksi on jotenkin niin ohutta, että tuskin kukaan itse haluaisi tulla sillä tavalla kohdatuksi.

      Poista
  3. Ikävää, että jotkut ihmiset kokevat voivansa arvostella toisten elämää parisuhteineen ja muineen. Minusta se kertoo vain arvostelijasta ja hänen omista ongelmistaan. On ihan hyvä, että antaa tällaisten tyyppien arvostelujen mennä omia menojaan mappiin ö ja sulkea ne sinne. Itsekään en välitä mitä muut minusta ja elämästäni ajattelevat; jos on tarvetta epäaitoon ja ikävään arvosteluun, niin ne ihmiset saavat mennä pois elämästäni. En halua kantaa mukanani negatiivisuutta. Tämä meidän elämä on loppujen lopuksi niin lyhyt ja arvokas, että parempi kohdata asiat positiivisuuden kautta.

    Olen todella iloinen puolestasi, että saat elää nyt onnellista elämää - olihan se Valonkin kanssa sitä, mutta silloin myös raskasta ja riipivää kun näki kuinka Valo sairaana ollessaan kipuili. Elä ja nauti <3

    Terveisin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, että parempi olettaa hyvää kuin pahaa. Ei siinä menetä mitään jos antaa elämässään tilaisuuden sille, tälle ja tuolle, vaikka pieleen menisikin. Sen sijaan jos aina näkee kaiken negatiivisten/kyynisten silmälasien läpi, voi menettää monta tilaisuutta.

      Poista
  4. Harmillista, että kommentoidaan noin. Olen kaksikulttuurisessa parisuhteessa (en ole suomalainen), ja vältän tarkoituksella sellaisia ilmaisuja kuin "minun kulttuurissani" tai "hänen kulttuurissaan", jotta meidät nähtäisiin enemmän ihmisinä ja vähemmän kansallisuuksina x ja y. Välillä tämä pakkomielteeni menee överiksi, koska haluaisin suorastaan kieltää eräät ilmiselvät kulttuurierot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kulttuurisia eroja on yllättävän paljon ja parisuhteen sisällä niistä tulee kyllä puhuttua. Toisaalta parisuhde on niin paljon muutakin ja loppujen lopuksi kulttuurilla on siinä aika pieni rooli. Toisen huomioiminen, läsnäolo, keskustelutaidot, yhteinen huumorintaju ja toisen läheisyydestä nauttiminen eivät ole kulttuurista kiinni.

      Poista
  5. En ymmärrä, mikä hömelöiden hyökkäys tänne nyt on löytänyt tiensä. Mistä ovat blogisi löytäneet ja miksi vaivautuvat lukemaan, kun ainut kiinnostava asia tuntuu olevan arvostelu ja nillittäminen heille kuulumattomista asioista? En käsitä tuollaisia ihmisiä, mutta valitettavasti heitä on aika paljon. Olen onnellinen onnestasi, vauvasta ja rakkaudesta. Niitä ei sinulta kukaan ota pois tyhmine sanoineen.

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että ajan henki tuntuu olevan sellainen, jossa (ainakin anonymiteetin suojista) ihmiset laukovat näppäimistöstään kaikenlaista ajattelematta ihan loppuun asti. Keskustelu on hyväksi, mutta jos esitetään totuuksina yleistyksiä ja ei edes oikeasti olla kovin selvillä faktoista, niin ei se keskustelu kovin hedelmällistä ole.

      Poista
  6. Toisten parisuhteen ja elämän arvostelu kertoo enemän arvostelijasta kuin kohteesta.
    Arvostelun kohdalle joutuu myös isolla ikäerolla olevat pariskunnat, lapsettomat tai ne joilla on normien mukaan liikaa lapsia, samaa sukupuolta olevat jne. Ihmisiä me olemma kaikki, jokaisella valinnanvapaus, joten luulisi ettei siihen ulkopuolisilla olisi tarvetta puuttua.
    Ehkä niillä arvostelijoilla ei kaikki ole itsellään hyvin, mene ja tiedä.
    Älä välitä muiden puheista, vaan ole ylpeä siitä mitä sulla on =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin itse asiassa tekstiä kirjoittaessani, että varmasti myös muut keskiarvosta poikkeavat saavat kokea ennakkoluuloja ja arvostelua. Kaipa se on erilaisuuden pelkoa pohjimmiltaan?

      Poista
  7. Onko joku "nillittänyt" täällä sun blogissa ? Vai puhutko nyt jostain tämän blogin ulkopuolella tapahtuneesta ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en nyt tiedä mitä "nillittämisellä" tässä haetaan, mutta jokainen monikulttuurisuutta / Afrikkaa käsittelevä kirjoitus tuntuu saavan kommentteja, joiden sisältö sopii siihen, mitä olen tässä kirjoituksessani käsitellyt. Ja joo, olen saanut "neuvoja" myös irl.

      Poista
    2. noh, neuvojen antaminen ei varmaankaan ole kiellettyä täällä, sittenhän on aina jokaisen oma asia mitä niillä tekee, eikö ? Aurinkoista torstaita :)

      Poista
    3. En ole alkuperäinen Anonyymi mutta edelliseen liittyen miksi neuvoja pitäisi ylipäätään antaa jos niitä ei ole missään vaiheessa pyydetty?

      M.M.:lle haluan sanoa suuren, suuren kiitoksen sekä Valon vaiheista että tästä blogista. Liityin blogisi lukijaksi jossain vaiheessa edellistä blogia ja olen ihaillut tapaasi katsella maailmaa sekä pukea kaikki kokemuksesi sanoiksi. Toivotan sinulle ja monikulttuuriselle perheellesi oikein iloita kevättä. Rakkautta ei voi olla maailmassa koskaan liikaa, oli se missä sukupuolessa, värissä tai kulttuurissa tahansa.

      Poista
    4. Anonyymi 8.49:
      https://youtu.be/R4csXJXHVGA

      Poista
    5. Anonyymi 13.39:
      Veit sanat suustani tuon neuvoja koskevan kommenttisi kohdalla. Ylipäätään taisi mennä tältä toiselta anonyymilta koko tekstin pointti totaalisen ohitse. Vaan meitä on moneen junaan, kaikki kukat kukkikoon.
      Kiitoksia kauniista sanoistasi ja kevään toivotuksista. Oikein mukavaa vappua ja lämmintä kevättä sinulle! :)

      Poista

Lähetä kommentti