Vertailua

Kolmosta tulee verrattua Valoon vähän väliä. Kai se on luontevaakin. Vertasin aikoinaan Valon vauva-aikaa esikoisen vauvavuoteen. Varmaan kaikki äidit vertailevat lapsiaan sekä toisten lapsiin että omia lapsia keskenään. Olen yrittänyt miettiä, mistä se johtuu. Tavallaan elän jo kolmatta kertaa tätä samaa elämänvaihetta, mutta silti jokainen pikkuvauva-aika on ollut niin erilainen. Esikoisen aikaan olin ensikertalainen, 18-vuotias ja ensimmäinen kuukausi hurahti keskosta hoitaen sairaalassa. Valon kanssa läsnä oli koko ajan kasvava huoli alusta lähtien ja asioita piti oppia katsomaan ihan uudella tavalla sekä opetella ihan uudenlaisia juttuja. Nyt olen 30 vuotta (apua) ja takana on aika paljon historiaa, johon nojata kolmannen vauvan kanssa. Minulla on kikkoja ja keinoja, mutta myös paljon opeteltavaa siinä, miten juuri tämän ihmisen kanssa toimitaan. 

Ehkä vertailu onkin tarpeen juuri uuteen ihmiseen tutustumisen kannalta. Ehkä siinä tulee prosessoitua uuden ihmisen luonnetta ja ominaisuuksia. Toisaalta oman lapsen vertaaminen muiden lapsiin on aikalailla turhaa. Varsinkin Valon kanssa sitä tuli tehtyä alkuun todella paljon, verrattua vaikeasti sairasta lastani muihin, normaalisti kehittyneisiin ikätovereihin, ja surtua. Olisi ollut armollisempaa olla vertaamatta, mutta sen oppiminen kesti aikansa. Neljävuotiasta Valoa ei oikeastaan enää tullut verrattua ikäisiinsä, paitsi satunnaisesti saattoi havahtua katsomaan jotakin lasta ja pohtimaan, että tuohan on saman ikäinen kuin Valo.
Perustuukohan toisiin lapsiin vertaaminen jonkinnäköiseen kilpailuviettiin? Onko takana tarve todistaa itselle ja muille kuinka ihana ja taitava oma lapsi on? Kolmosen kanssa en onneksi ole (ainakaan vielä) tuntenut tarvetta tämän tyyppiseen vertailuun. Ajatus siitä, että hän kehittyy normaalisti ja hänellä on kaikki avaimet terveeseen elämään, riittää. Ei oikeastaan paljoakaan kiinnosta missä tahdissa hän kehittyy, kunhan hän oppii kaiken.

Kolmonen on unenlahjojensa kanssa samoilla linjoilla kuin isoveljensä Valo, sillä erotuksella toki, että Valolla unenlaatua sekoitti huomattavasti myös epilepsia. Molemmilla unijaksot katkeavat helposti ja molempia on saanut syöttää useasti päivin ja öin. Molemmat ovat pulautelleet paljon ja reagoineet herkästi. Toisaalta kolmonen hymyilee yhtä hurmaavasti kuin esikoinen ja on samalla tavalla jäntevä ja tarkkaileva. Minun vertailujani sekoittaa paljon se, että Valoon vertaamalla näkökulma vääristyy. Ei ole vaikea "voittaa" taidoillisissa asioissa, vaikka toisaalta tulee ehkä ennen kaikkea verrattua lasten tempperamentteja.
Kun omia lapsia vertaa keskenään, kyse ei ainakaan ole siitä, että miettisi, kuka on paras. Kaikki useamman lapsen vanhemmat tietävät, kuinka ihmeellistä on, että juuri heille on syntynyt maailman kaikista ihanimmat lapset, niin ihanat, että he kertakaikkiaan jakavat ykköspaikan.