Toinen kuukausi

Pian tulee täyteen kaksi kuukautta yhteiseloa kolmosen kanssa. Yöunet nukutaan edelleen hyvin katkonaisesti ja ehdottomasti vain äidin kainalossa - mieluimmin rintavarustusta tyynynä käyttäen. :) Päivisinkin pieni mies on melkoinen sylikissa. Päiväunet maistuvat kantoliinassa tai vaunuttelulenkin jälkeen sohvalla.

Toisen kuukauden aikana kolmosesta on kuoriutunut melkoinen hymypoika. Niitä tosin jaetaan vain harvoille ja valituille, mutta onnekseni minä kuulun tähän etuoikeutettuun joukkoon. Yön väsymys katoaa taianomaisesti heti kun näen kolmosen hymyilevät kasvot ja iloisesti napittavat silmät. Juttuja riittää jo vaikka kuinka. Hereillä ollessaan kolmonen viihtyy hyvin lattialla, joskin hän kaipaa siihen useimiten kaverin jota tuijotella ja jolle höpöttää. Ja sitä parempaa tekemistähän ei oikeastaan voi edes olla, joten mielelläni siinä vieressä loikoilen. Jaksan ihmetellä uudestaan ja uudestaan, miten vahvassa kontaktissa kolmonen on, niin vaivattomasti ja omasta aloitteestaan. Kolmonen puolestaan ihmettelee ja koittaa matkia ilmeitäni. Erityisesti päristely on hänestä jännittävää ja saa usein suun vekkulimaiseen hymyyn, yleensä sitä seuraavat myös kolmosen omat päristely-yritykset.
Kovasti hän lattialla ollessaan myös potkuttelee ja - tästä olen hyvin hämmentynyt - mahallaan ollessaan ähkii itsensä lähes poikkeuksetta takaisin selälleen. En ole ihan vakuuttunut, että kehonhahmotus on vielä niin hyvää, että kääntyminen voi olla tarkoituksellista ja kuulemma kyseessä onkin todennäköisesti refleksi, jonka tarkoituksena on tuottaa kokemuksia kääntymisestä. 

Toisen kuukauden aikana kolmonen on myös täytynyt nimetä. Juhlat vietetään aprillipäivänä. Kolmonen saa nimen juuriensa mukaan. Mieheni heimon kulttuurissa lapsi nimetään perinteisesti sen mukaan minä viikonpäivänä hän syntyy. Sattumalta kolmonen syntyi perjantaina kuten isänsäkin ja sai näin ollen saman nimen. Suomalaisen nimen valinta jäi minulle, joskin mies toivoi, että se ei muistuta englanninkielistä ja jos se pohjautuu Raamattuun, niin se ei liity kehenkään ikävään tyyppiin. Itselläni kriteerit olivat, että nimi sopii sekä ghanalaiseen nimeen että sukunimeen, että se sointuu mukavasti suussa ja tietenkin että se sopii kantajalleen. Jonkin verran nimien etiomologiaa piti siis tutkia ja aika monta suosikkiani heitettiin roskakoriin, mutta löytyihän sieltä lopulta sopiva nimi. Maistraatin virallista hyväksyntää odotamme vielä, sillä isyydentunnustus meni vähän pidemmän kaavan kautta. Alun perin raskauden aikana neuvolassa täytettyyn tunnustuspaperiin oli tullut asiavirhe, jonka vuoksi jouduimme tekemään koko homman uudestaan lastenvalvojan luona.

Elämä on juuri nyt kovin hyvää. Nautin kevään mukanaan tuomasta auringosta, ajoittaisesta lämmöstä ja parvekkeella heräilevistä narsisseista sekä valoisista illoista. Ilolla odotan, mitä kolmas kuukausi tuo tullessaan.