Suruvuosi

Vuosi sitten klo 6:57 heräsin kuoleman hiljaisuuteen. Kello 6:59 soitin hätäkeskukseen ja kerroin poikani kuolleen. Sitten soitin yövuorosta palailevalle miehelle ja äidilleni. Ambulanssin tulo tuntui kestävän ikuisuuksia. Kävelin ahdistuneena ympäri asuntoa. Lopulta ensihoitajat tulivat. Valo oli vielä lämmin, he koettivat elvyttää. Ei vastetta. "Todetaan kuolleeksi. " Olin shokissa, pyytelin anteeksi. Mies tuli. Ensihoitajat ohjeistivat häntä. Vanhempani tulivat. Ensihoitajat taisivat silloinkin olla vielä paikalla. Jossain vaiheessa he lähtivät. Sitten tuli poliisi, tutki ruumiin ja haastatteli minua. Heidän lähdettyään sain jättää Valolle hyväiset ennen kuin ruumis haettiin pois. Muistikuvat ovat selviä, epäilemättä loppuelämäni. 

Seurasi tyhjiä päiviä, itkua ja lopulta rauha. Hautajaisjärjestelyjä ja kriisityöntekijöiden kanssa puhumista. Onneksi minulla oli tukea ja apua. Jossain vaiheessa oli pakko päättää palata normaaliin arkeen. Hitaasti, mutta varmasti, elämä jatkui taas.

Suruvuosi on pitänyt sisällään ikävän lisäksi iloja ja onnea. Ikävä on edelleen ja ei se ikinä mihinkään katoa. Mutta olen Valon puolesta iloinen, että hän sai armon lähteä. Ja niin onnekas kun sain häntä viiden vuoden ajan pitää. Valon mukana sain kasvaa siksi ihmiseksi joka olen nyt. Sain oppia asioita, joita ei mitenkään muuten olisi voinut oppia. Valon elämä oli tärkeä ja arvokas ja juuri siksi oli jatkettava matkaa eteenpäin. Uusia ihmeitä oli ja on vielä minun matkani varrella jäljellä.

Valon sairastaessa saimme näkövammaisten kirjastosta lainaan kuukausittaisen koskettelukirjapaketin. Emme ehtineet avata sitä. Kun sen sitten ennen palauttamistani avasin, löytyi sieltä alla oleva kirja, joka tuntui kuin suoraan viestiltä Valolta:




(Kuvatulkkaus: 
Ei ole niin pimeää
ettei olisi valoa
Ystävä mustaa sinua
kirjeellä
Lahjoista suurin on rakkaus)

Kommentit

  1. Itku tuli. Ihana kirja! Tuntuu että tämä oli viesti häneltä. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tulee helposti itku kun mietin tuon kirjan sanomaa ja kuinka hyvin se tilanteeseen osui. Siis vielä edelleen, vuosi tapahtuneen jälkeen.

      Poista
    2. Tuli samalla myös jollain tapaa lohdullinen olo kirjoituksestasi ja kirjeestä ystävältä. Ei ole niin pimeää ettei olisi valoa ✨

      Poista
  2. Voimahalaus!
    Valo ON laittanut sinulle viestin, ihan selvästi! Onneksi sen katsoit.
    Voimia tähän päivään!
    Ja ihanaa, että Elämän Ihme syntyi juuri Valon päivänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin oli silloin pakottava tarve avata se paketti ja katsoa kirjat. Onneksi.

      Poista
  3. Itku tuli.
    Voimia ja onnea uuden elämän äärellä.
    Lahjoista suurin on rakkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Sitä lahjaa jakakaamme kaikki eteenpäin ympärillemme.

      Poista
  4. Voi miten koskettava kirjoitus <3 HALAUS <3

    VastaaPoista
  5. Sä osaat ajatella niin lohdullisesti Valosta, ja se on hyvä. Susta huokuu tasapaino ja onnellisuus. Ihania vauvantuoksuisia päiviä sinne!

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti sai minut iloiseksi! Mukavaa, että ajattelet näin. <3

      Poista

Lähetä kommentti