Maitoarki
Terveisiä maidontuoksuisen arjen keskeltä. Olemme nyt saaneet tutustua uuteen tulokkaaseen kaksi viikkoa. Valon vauva-ajalta on jäänyt muistiin lähinnä painava väsymys ja huoli, joten olin valmistautunut kauhujen viikkoihin. Kaikki on kuitenkin mennyt tähän asti paljon helpommin kuin osasin odottaa - tai ehkä viisi vuotta vaikeasti sairaan lapsen hoitoa on koulinut minua.
Tottakai olen väsynyt. Kolmonen nukkuu muutaman tunnin pätkissä ja viihtyy tiheään rinnalla. Unikin on parasta sylissä tai kainalossa. Kädet ovat enimmäkseen varattuna, onneksi on kantoliina niihin hetkiin kun pitää saada tehdyksi jotain.
Kolmosen kannalta on täysin ymmärrettävää, että hän haluaa olla lähellä, onhan hän ollut ihoni alla kasvamassa miltei kolmesataa päivää. Onneksi myös miehen syli kelpaa. Sitä paitsi, jos sattuu olemaan täysin muiden avun varassa, on viisasta pitää heidät lähellään, vai mitä?
Kamalan tiukassa on käsitys että pienen vauvan lähellä pitäminen hemmottelee lapsen pilalle tai hän ei ikinä opi nukkumaan itsekseen. Muistan opiskeluajoilta karun näköiset diagrammit suomalaisten kiintymyssuhteiden laadusta ja uskallan väittää, että nimenomaan tällainen "läheisyydellä pilalle" -ajatusmaailma löytyy tilastojen takaa. Toivon, että luvut ovat sitten minun opiskelujeni kaunistuneet.
Itse ajattelen että koko elämän perusta rakennetaan juuri nyt. Lapsi kyllä kasvaa kestämään eron iholta ja läheisyydestä pikkuhiljaa kun on siihen valmis. Jo nyt vauvassa näkyy selkeä ero. Siinä missä kaikki ei-ihokontaktissa tapahtuva oli alkuun kamalaa, niin nyt hän jo nukkuu toisinaan myös sohvan nurkassa tyytyväisenä, nauttii vaipanvaihdosta ja katselee virkeinä hetkinä ympärilleen päätään käännellen ja suloisen hölmistynyt ilme kasvoilla.
Siinä missä Valon vauva-ajasta ei tullut juuri nautittua, olen jo nyt nauttinut kahdessa viikossa koko rahan edestä. On ihanaa, kun lapsella ei ole satunnaisia mahanpuruja suurempaa hätää. On ihanaa, että kun se satunnainen hätä on, se helpottaa pian. On ihanaa katsella kuinka pienet silmät tutkivat ympäristöä ja vauva on läsnä. Läsnä ilman että häntä täytyy houkutella siihen.
Tämä hetki on hyvä, en kaipaa eteen tai taakse.
Tottakai olen väsynyt. Kolmonen nukkuu muutaman tunnin pätkissä ja viihtyy tiheään rinnalla. Unikin on parasta sylissä tai kainalossa. Kädet ovat enimmäkseen varattuna, onneksi on kantoliina niihin hetkiin kun pitää saada tehdyksi jotain.
Kolmosen kannalta on täysin ymmärrettävää, että hän haluaa olla lähellä, onhan hän ollut ihoni alla kasvamassa miltei kolmesataa päivää. Onneksi myös miehen syli kelpaa. Sitä paitsi, jos sattuu olemaan täysin muiden avun varassa, on viisasta pitää heidät lähellään, vai mitä?
Kamalan tiukassa on käsitys että pienen vauvan lähellä pitäminen hemmottelee lapsen pilalle tai hän ei ikinä opi nukkumaan itsekseen. Muistan opiskeluajoilta karun näköiset diagrammit suomalaisten kiintymyssuhteiden laadusta ja uskallan väittää, että nimenomaan tällainen "läheisyydellä pilalle" -ajatusmaailma löytyy tilastojen takaa. Toivon, että luvut ovat sitten minun opiskelujeni kaunistuneet.
Itse ajattelen että koko elämän perusta rakennetaan juuri nyt. Lapsi kyllä kasvaa kestämään eron iholta ja läheisyydestä pikkuhiljaa kun on siihen valmis. Jo nyt vauvassa näkyy selkeä ero. Siinä missä kaikki ei-ihokontaktissa tapahtuva oli alkuun kamalaa, niin nyt hän jo nukkuu toisinaan myös sohvan nurkassa tyytyväisenä, nauttii vaipanvaihdosta ja katselee virkeinä hetkinä ympärilleen päätään käännellen ja suloisen hölmistynyt ilme kasvoilla.
Siinä missä Valon vauva-ajasta ei tullut juuri nautittua, olen jo nyt nauttinut kahdessa viikossa koko rahan edestä. On ihanaa, kun lapsella ei ole satunnaisia mahanpuruja suurempaa hätää. On ihanaa, että kun se satunnainen hätä on, se helpottaa pian. On ihanaa katsella kuinka pienet silmät tutkivat ympäristöä ja vauva on läsnä. Läsnä ilman että häntä täytyy houkutella siihen.
Tämä hetki on hyvä, en kaipaa eteen tai taakse.
Oi! Nauttikaa! Noora
VastaaPoistaNautimme. :)
PoistaVoi mikä vauvakupla. Enjoy �� Ja onnittelut vielä myös vauvan syntymästä.
VastaaPoistaKiitos! Ihanaa, että tällä kertaa näin päin.
PoistaIhanaa kun saat kokea tämän asian elämässäsi <3 Vaaleansinisiä pumpulipilviä sinne!
VastaaPoistaTerveisin, Johanna
Kiitos Johanna!
PoistaVoi niin ihanaa kun vauvan kanssa on kaikki lähtenyt sujumaan mukavasti. Nauti! Ihanaa vauva aikaa! Mukava kun kirjoittelet:)
VastaaPoistaKiitos kun luet :)
PoistaOnnea uudesta nimestä! Nauti nyt vain täysillä tuosta maidontuottajan elämästä :)
VastaaPoistaKiitos. Olin jo pitkään miettinyt, että kun suruvuosi on eletty läpi, on aika jalostaa nimeä. :)
PoistaIhanaa elämistä tässä ja nyt... olette varmasti kaikki nyt eniten just läsnä ja valo seuraa siellä taustalla <3
VastaaPoistaMinusta on kiva kun nämä sinun mietteet ja kirjoitukset dokumentoituu tänne vähän kuin itsestään, joskus vuosien päästä on kiva lukea jotain.
Vauvan kanssa on helppo olla läsnä hetkessä, hän on siinä mestari. Ei tarvitse kuin ottaa mallia ja uppoutua elämään.
PoistaNiimpä :) ja varmasti muutenkin teillä on kovin vahvasti siellä nyt "hetki" käsillä. Uskon että isovelikin on enemmän nyt hetkessä kuin ilman vauvaa.
PoistaNyt mä vasta hokasin, että blogin nimi on muuttunut vaiheista -> jälkeen ! Wautsi, milloin lie vaihtunut mutta nyt sen huomasin :)
Tämän postauksen myötä sen vasta vaihdoin. Olit siis ihan ajan tasalla. ;)
PoistaIhanaa positiivista eteenpäin menoa nimen muutoskin <3
PoistaIhana kuulla teistä<3
VastaaPoistaKiitos, että luet :)
PoistaAh, tuo vauvaelämän alku on niin ihmeellistä! Vaikka väsymyksen takia onkin kuin pehmeän pilven sylissä koko ajan.. Ehkä se onkin se juttu!
VastaaPoistaHei muuten, vinkki mahanpuruihin (vaikkei niitä paljon olisikaan): lämmitetty kaurapussi ja vauva masulleen siihen pussin päälle. Auttoi ainakin meillä! Itkuinen pirpana rauhoittui ja nukahti siihen.
Anu
Kiitos tuhannesti tuosta vinkistä! Laitan sen muistiin.
PoistaKyllähän tämä väsymys antaa tietyn lisämausteen. Varsinkin kun tämä ei ole ylitsepääsemätöntä. Tavallaan tulee nukuttua tuntimäärissä ihan tarpeeksi, mutta niin lyhyissä pätkissä, että ei tässä ihan terävimmillään ole.
Kuulostaa ihanalta <3 Melkein tulee itsellekin vauvakuume :D Mutta ehkä mä tyydyn tuohon meidän 3-vuotiaaseen "vauvaan", jonka isosisko totesi, että en mä voi enempää vauvoja hoitaa, koska pikkuveli on ihan vauva vielä :)
VastaaPoista-piia