Avautumista
Ammattilaisten kehuma psyykeni alkaa pikkuhiljaa murtua. Psyyke, joka on kestänyt avioeron ja Valon sairaudet ja kuoleman, ei hetkittäin oikein jaksa kannatella. Näen ihan liikaa painajaisia siitä kuinka vauva kuolee kohtuun (ja näissä unissa vatsa muuttuu aina läpinäkyväksi ja näen kuinka vauva muuttuu elottomaksi). Raskaus tuntuu jumalta pilalta. Lällällää, ette te saakaan mitään lasta. Välillä tekisi mieli pistää myyntiin kaikki vauvalle hankitut tarvikkeet, nostaa tili tyhjäksi ja suunnata johonkin, jossa olisi lämmintä ja aurinkoista. Ei sitten, unohdetaan koko homma!
Yritän pysyä liikkeellä ja keksiä tekemistä joka päivälle, koska silloin päivät kuluvat nopeammin eikä raskaus pyöri niin kokonaisvaltaisesti mielessä. Mies totesi taannoin asuntoa katsoessaan, ettei keksi enää mitään siivottavaa täältä ja se taitaa olla totta. Jopa olohuoneen matto on pesty juuriharjan kanssa kyykkien meidän vessassa. Voin kertoa, että se oli ihan mielenkiintoinen operaatio, joku saattaisi jopa sanoa, että tilaa ei ollut tarpeeksi. Mutta siitä tuli mahtava fiilis.
Fyysisesti jaksaa ihan hyvin, kunhan pitää kunnosta huolta kävelyretkillä ja jumpalla. Portaat nousevat tilanteeseen nähden kevyesti ja kyykkyliikekin toistuu aika vaivattomasti viisikymmentä kertaa. Mutta viikon ajan minua ovat piinanneet päänsäryt, jotka alkavat sillä hetkellä kun avaan silmäni ja loppuvat kun illalla nukahdan. Ja minun päätäni ei oikeasti särje ikinä!
Turvotuksen, refluksin, särkyjen ja vajaan toimintakyvyn keskellä ajatukseni ovat Valossa, jonka elämässä ne olivat mukana kehdosta hautaan, ja suren. Ei ihme, ettei häntä aina niin hymyilyttänyt... Tai oikeastaan ihme, että toisinaan sentään hymyilytti ja siksi myös tiedän, että tässä on ihan turha valitella olojaan.
Valon kuolemasta on pian tasan vuosi aikaa. Varmaan olo on levoton senkin takia. Ennen vuosipäivää olen synnyttänyt, koska käynnistys tapahtuu ensi viikolla. Käynnistys. On se kumma, että minun kroppani joko toimii liian aikaisin tai sitten se ei toimi ollenkaan. Ennenaikainen tai yliaikainen, muttei vahingossakaan täysiaikainen. En oikein tiedä, toivonko vielä armon aikaa vai sitä, että kroppani pakotetaan synnyttämään. Kumpikin vaihtoehto vaikuttaa olevan syvältä, mutta todennäköisesti en edes saa itse hirveästi vaikuttaa asiaan, vaan lääkäri päättää puolestani.
Seuraavan tekstin julkaisen kun synnytys on ohi. Siihen asti yritän psyykata itseäni ajattelemaan, että kaikki on oikeastaan ihan hyvin eikä tässä ole mitään hätää.
Yritän pysyä liikkeellä ja keksiä tekemistä joka päivälle, koska silloin päivät kuluvat nopeammin eikä raskaus pyöri niin kokonaisvaltaisesti mielessä. Mies totesi taannoin asuntoa katsoessaan, ettei keksi enää mitään siivottavaa täältä ja se taitaa olla totta. Jopa olohuoneen matto on pesty juuriharjan kanssa kyykkien meidän vessassa. Voin kertoa, että se oli ihan mielenkiintoinen operaatio, joku saattaisi jopa sanoa, että tilaa ei ollut tarpeeksi. Mutta siitä tuli mahtava fiilis.
Fyysisesti jaksaa ihan hyvin, kunhan pitää kunnosta huolta kävelyretkillä ja jumpalla. Portaat nousevat tilanteeseen nähden kevyesti ja kyykkyliikekin toistuu aika vaivattomasti viisikymmentä kertaa. Mutta viikon ajan minua ovat piinanneet päänsäryt, jotka alkavat sillä hetkellä kun avaan silmäni ja loppuvat kun illalla nukahdan. Ja minun päätäni ei oikeasti särje ikinä!
Turvotuksen, refluksin, särkyjen ja vajaan toimintakyvyn keskellä ajatukseni ovat Valossa, jonka elämässä ne olivat mukana kehdosta hautaan, ja suren. Ei ihme, ettei häntä aina niin hymyilyttänyt... Tai oikeastaan ihme, että toisinaan sentään hymyilytti ja siksi myös tiedän, että tässä on ihan turha valitella olojaan.
Valon kuolemasta on pian tasan vuosi aikaa. Varmaan olo on levoton senkin takia. Ennen vuosipäivää olen synnyttänyt, koska käynnistys tapahtuu ensi viikolla. Käynnistys. On se kumma, että minun kroppani joko toimii liian aikaisin tai sitten se ei toimi ollenkaan. Ennenaikainen tai yliaikainen, muttei vahingossakaan täysiaikainen. En oikein tiedä, toivonko vielä armon aikaa vai sitä, että kroppani pakotetaan synnyttämään. Kumpikin vaihtoehto vaikuttaa olevan syvältä, mutta todennäköisesti en edes saa itse hirveästi vaikuttaa asiaan, vaan lääkäri päättää puolestani.
Seuraavan tekstin julkaisen kun synnytys on ohi. Siihen asti yritän psyykata itseäni ajattelemaan, että kaikki on oikeastaan ihan hyvin eikä tässä ole mitään hätää.
Hei,
VastaaPoistakaikki on ihan hyvin :-) Usko vaan ... minulla yli 12 vuotta sitten synnytys käynnistettiin toisella yliaika (vai mikä lie se oli) käynnillä.. Ihan hyvin meni ja se nyt jo tosi iso jäbikkä istuu omassa huoneessaan oven takana tietokoneellaan ;-)
Tsemppii !!!
Terkuin, Johanna
Ai sinullakin on 12-vuotias. Kuulostaa tutulta tuo toiminta.. :)
PoistaToivon, että synnytys käynnistyy itsestään ennen käynnistystä!
VastaaPoistaHyvää synnytystä!
Niin minäkin. Kiitos!
PoistaOnko sun pissan proteiinit tarkastettu? Joskus päänsärky voi viitata raskausmyrkytykseen (been there) ja silloin voi olla tarpeen synnytyksen käynnistäminen. Tsemppiä synnyttykseen!
VastaaPoistaOn ne tarkastettu (viimeksi viime viikon lopussa)ja paineetkin ovat matalat, joten sen suhteen ei onneksi ole huolta. Kiitos!
PoistaJotenkinhan nuo ajatukset ja synnytys olis osattava jättää kotenkin jonkun "Herran haltuun" Tsemppiä. Mielenkiinnolla odottelen synnytyskertomusta ja fiiliksiäsi. Jtietty kuvaa vauvan nöpönenästä.
VastaaPoistaNiinhän ne olisi. Aina silloin tällöin siinä onnistuu ja silloin tällöin ei. Asiaa ei yhtään auta se, että ns. ammattilaiset muistuttelevat Valon kuolemasta ja kehottavat tarkkaan liikelaskentaan - vaikka näillä asioilla ei paljon yhteyttä olekaan.
PoistaKyllä sitä tuskastuu, kun synnytys ei vaan käynnisty. Ja noita pelottavia ajatuksiakin putkahtelee, se on ärsyttävää! Ja sinun kokemuksillasi vielä tavallistakin luonnollisempaa. Mutta ota tuon päänsäryn takia varmuudeksi yhteyttä neuvolaan, ei tarvitse sitä sitten miettiä. Kaikki menee kyllä hyvin ja vauva voi hyvin.
VastaaPoistaAnu
No, onneksi tätä ei enää ole montaa päivää jäljellä. :)
PoistaVoimia voimia voimia viimeisiin hetkiin!
VastaaPoistaJa hiukan pitkää pinnaakin.
Onnea ja varjelusta synnytykseen!
<3
Voimia <3 Tiedän tuon yliaikaisuuden tuskan, se oikeasti rasitti, - ennen kaikkea päätä. Ja sinulla on siellä monenlaisia ajatuksia. Mutta pian saat nyytin syliin ja olet siinä ihanassa hormonikuplassa.
VastaaPoistaJos jokin asia pyörii mielessä, kannattaa asiaa tarkastella. Minkälaisissa tilanteissa ajatukset tulevat mieleen? Mikä on yhteys tilanteilla ja ajatuksilla? Onko aidosti syytä huoleen? Asioiden miettiminen tarkemmin voi avata ns. "Tunnesolmuja" jotka aiheuttavat ahdistavia ajatuksia. Ja kun asian miettii kunnolla läpi ja ymmärtää yhteyden tunteen ja tilanteen välillä, ahdistavankin ajatuksen hyväksyy ja sitä osaa käsitellä. Asioiden "sivuuttaminen" taas
VastaaPoistaSen sijaan lykkää solmujen avautumista, mikä pidemmällä aikavälillä aiheuttaa suurempia psyykkisiä dilemmoja. Tosin, asioiden sivuuttaminen on ihmispsyykelle ominainen tapa, joka lyhyellä aikavälillä taas suojelee ihmistä.