Rakkaustarina
Eräänä aamuna jo aika kauan sitten, vein Valon päiväkotiin ja lampsin tavalliseen tapaani asemalle junaa odottamaan. Päästyäni liukuportaat alas, huomasin, että joku katselee minua. Kun katseemme kohtasivat, tuo joku alkoi hymyillä. Mieleeni ovat piirtyneet hupun suojista tuikkivat silmät ja valkoinen hammasrivi. Minäkin hymyilin ujosti ja käänsin katseeni hämilläni pois. Hetken päästä oli pakko kurkistaa olan yli uudestaan. Se joku katsoi ja hymyili minulle edelleen ja lähti tulemaan kohti. Se ojensi kätensä, esitteli itsensä ja kysyi nimeäni ja minne olen matkalla. Vastasin, että töihinhän tässä. Se joku tiedusteli numeroani ja samalla junani porhalsi paikalle. Olin vähän helpottunut, koska tapoihini ei kuulu levitellä numeroani ventovieraille. Sanoin, että kas, junani on tulossa, enpä taida ehtiä antaa numeroani. Mutta se joku, joka oli matkalla ihan vastakkaiseen suuntaan, hyppäsikin junaan ja totesi, että kyllä hän yhden asemanvälin voi sen numeron vuoksi matkustaa.
Ja siitä se sitten lähti. Toiveestani aika hitaastikin edeten, sillä mihinkään ei ollut kiire. Jännitin sitä, miten tuo joku suhtautuisi Valoon ja aika nopeasti kerroinkin hänestä. Meinasin lentää pyllylleni, kun kävi ilmi, että tuo joku oli työskennellyt vuosia vammaisten lasten parissa. Pikkuhiljaa Valon vaiheet -blogissakin alkoi vilahdella salaperäinen ystävä.
Tasaisin väliajoin tuo joku sai jalkani tuntumaan hyytelöltä. Kaikki natsasi niin hyvin. Tuon jonkun lähellä oli kuin olisi kotiin tullut, luonnollista, helppoa. Kun oli edetty pisteeseen, jossa luovutin kotini avaimen hänelle, minulle alkoi tapahtua kummia. Kun tulin kotiin, joku oli aika usein käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa, jos oli omilta töiltään ehtinyt. Kaikenlaista pientä, huomaavaista ja ihanaa tapahtui ja tapahtuu koko ajan. Asioita, joita haaveilin vuosia ja taas vuosia tapahtuvan minulle. Minulle merkitsee aivan hurjan paljon, että joku osoittaa rakkautensa pienillä teoilla arjessa, joka päivä.
Nautin paljon siitä, että meillä on samanlainen temperamentti. Ja siitä, että meillä on samanlainen huumorintaju. Nautin siitä, että ajattelemme samalla tavalla monista tärkeistä ja merkittävistä asioista. Ja siitä, että meillä on samanlainen käsitys siisteydestä. Nautin siitä, että tuo joku haluaa käyttää puhtaita, ehjiä ja siistejä vaatteita. Ja että hän kunnioittaa vanhempiani ja puhuu heistä kauniisti. Nautin myös siitä, että olen ensi kertaa elämässäni saanut kokea sellaista fyysistä kemiaa, jollaista en edes tiennyt olevan olemassa.
Kokonaisuus, arki ja elämä, koostuvat pienistä asioista. Kaikki on kertakaikkiaan loksahtanut kohdilleen. Olen niin onnellinen, että olen uskaltanut tehdä elämässä ensin vaikeita ja sitten rohkeita ratkaisuja. Että järjen sijaan olen kuunnellut sydäntä, joka väpätti silloin joskus sen jonkun edessä siellä junassa ja kuiskasi korvaani, että anna vaan se sun puhelinnumero.
Ja siitä se sitten lähti. Toiveestani aika hitaastikin edeten, sillä mihinkään ei ollut kiire. Jännitin sitä, miten tuo joku suhtautuisi Valoon ja aika nopeasti kerroinkin hänestä. Meinasin lentää pyllylleni, kun kävi ilmi, että tuo joku oli työskennellyt vuosia vammaisten lasten parissa. Pikkuhiljaa Valon vaiheet -blogissakin alkoi vilahdella salaperäinen ystävä.
Tasaisin väliajoin tuo joku sai jalkani tuntumaan hyytelöltä. Kaikki natsasi niin hyvin. Tuon jonkun lähellä oli kuin olisi kotiin tullut, luonnollista, helppoa. Kun oli edetty pisteeseen, jossa luovutin kotini avaimen hänelle, minulle alkoi tapahtua kummia. Kun tulin kotiin, joku oli aika usein käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa, jos oli omilta töiltään ehtinyt. Kaikenlaista pientä, huomaavaista ja ihanaa tapahtui ja tapahtuu koko ajan. Asioita, joita haaveilin vuosia ja taas vuosia tapahtuvan minulle. Minulle merkitsee aivan hurjan paljon, että joku osoittaa rakkautensa pienillä teoilla arjessa, joka päivä.
Nautin paljon siitä, että meillä on samanlainen temperamentti. Ja siitä, että meillä on samanlainen huumorintaju. Nautin siitä, että ajattelemme samalla tavalla monista tärkeistä ja merkittävistä asioista. Ja siitä, että meillä on samanlainen käsitys siisteydestä. Nautin siitä, että tuo joku haluaa käyttää puhtaita, ehjiä ja siistejä vaatteita. Ja että hän kunnioittaa vanhempiani ja puhuu heistä kauniisti. Nautin myös siitä, että olen ensi kertaa elämässäni saanut kokea sellaista fyysistä kemiaa, jollaista en edes tiennyt olevan olemassa.
Kokonaisuus, arki ja elämä, koostuvat pienistä asioista. Kaikki on kertakaikkiaan loksahtanut kohdilleen. Olen niin onnellinen, että olen uskaltanut tehdä elämässä ensin vaikeita ja sitten rohkeita ratkaisuja. Että järjen sijaan olen kuunnellut sydäntä, joka väpätti silloin joskus sen jonkun edessä siellä junassa ja kuiskasi korvaani, että anna vaan se sun puhelinnumero.
Ihanaa!!!!!
VastaaPoistaRiitta
On se :) <3
PoistaVoi että, voiko tuollaista käydä kenellekään! Ihana rakkaustarinan alku, aivan kuin keskeltä ihaninta satukirjaa olisi voinut tekstisi löytyä! Onnea hurjasti, olet sen kyllä toden totta ansainnut päätellen kaikesta mitä olet kokenut elämässäsi. Olen aina haaveillut että löytäisi jonkun ihanan otuksen bussista, junasta taikka kaupan kassalta. Miettinyt oon aina kenelle nämä huikeat tarinat tapahtunee.. Varmasti siispä heille joista kirkas ja lämmin valo paistaa läpi sielun syövereidenkin, esiin jopa ankeilla aamupysäkeillä :)
VastaaPoistaKun uskaltaa lyöttäytyä juttusille jonkun tuntemattoman kanssa (meillehän pienestä pitäen opetetaan, että niin ei ehdottomasti saa tehdä), saattaa tapahtua jotain yllättävän ihanaa. :)
PoistaKuules, yks juttu... SYDÄN 💕💞💓-Noora
VastaaPoistaKiitos Noora. :)
PoistaOi, aivan ihanaa! Onnea uudesta onnesta ja rakkaudesta!����t.Selja
VastaaPoistaKiitos. Ei se nyt täysin uusi ole, mutta yhtä ihanaa joka päivä. :)
PoistaJa suurinpa niistä on rakkaus. Ihana oli lukea tämä tarinasi, miten se sai alkunsa ja miten se jatkuu.. Ihania onnen hetkiä teille niin arjessa kuin juhlassa :-)
VastaaPoistaMikä sen ihanampaa kuin rakastaa ja saada vastarakkautta. Nauttikaa onnestanne!
Terveisin, Johanna
Kiitos Johanna! Jotkut viihtyvät paremmin yksin, enkä minäkään joka hetki kaipaa vierelleni jotakuta. Mutta kyllä elämä on paljon suloisempaa kun sen saa jakaa jonkun kanssa.
PoistaTuntui ihanalta lukea, että rakkaasi sai tutustua Valoon. Tämä tarina sai tällaisen kyynisyyteen taipuvan ihmisen uskomaan jos ei nyt ihmeisiin, niin ainakin rakkauteen.t.Selja
VastaaPoistaMinullekin sillä, että hän sai tuntea Valon puolen vuoden ajan, on iso merkitys. Se, miten hän suhtautui Valoon ja oli Valon kanssa, oli minulle merkittävä asia. Hän oli myös ensimmäinen ihminen, jolle soitin Valon kuoltua hätänumeron jälkeen. Se kertoo aika paljon.
PoistaIhana kirjoitus ja ihana asia! Aivan kuin jostain kirjasta tai elokuvasta, kuten joku tuossa aiemmin jo mainitsi. Ei ole päivänselvää, että löytää rinnalleen sopivan kumppanin, jonka kanssa jakaa tämä elämä. Välillä sitä itsekin havahtuu kiitollisuuteen; rakkaus ja hyvä parisuhde ovat tärkeimpiä asioita elämässä.
VastaaPoistaAnu
Juurikin niin, hyvä parisuhde kantaa ja kannattelee läpi koko loppuelämän, joskin parhaimmassakaan suhteessa se ei varmaankaan voi tarkoittaa, etteikö töitä tarvitsisi tehdä.
PoistaMissä on "tykkää"-painike!?!
VastaaPoistaKuulostaa ihanalta. Olet sen ansainnut!
Mukavaa syksyä :).
t. Sari
Niin, tykkäyspainikkeita ei taida blogger tarjota, mutta onneksi voi kommentoida. :)
PoistaHyvää syksyä sinullekin, Sari!
Onnea molemmille! Onko hän ulkomaalainen?
VastaaPoistaKiitos! Miksi kysyt - se ei kai ole kovin relevanttia?
PoistaKiitos! Miksi kysyt - se ei kai ole kovin relevanttia?
PoistaJotenkin vain kuvailemasi asiat sopisivat ulkomaalaiseen helpommin kuin suomalaiseen. Tällainen tunne vain tuli tekstistäsi.
VastaaPoistaEi kovin imartelevaa suomalaismiehille.. :) Mutta joo, hän ei ole syntynyt Suomessa.
Poista