Lomatunnelmia

Olemme päässeet kotiin ehjinä, mikä ei tunnu itsestään selvyydeltä kun seuraa Euroopan tapahtumia. Tuntuu, että koko ajan jossain räjähtää tai pamahtaa. Kieltämättä uutiset puhuttivat matkallakin. Ranskassa ja Italiassa kaduilla näkyi huomattavasti poliiseja ja sotilaita, myös ei-turistialueilla. Silti todennäköisyys joutua tapahtumien keskipisteeseen on pieni, matkailu oli ihanaa ja loppujen lopuksi edes kotiinsa linnoittautumalla ei selviä elämästä hengissä.

Reissumme suuntasi ensin pikapysähdykselle Pariisiin, jossa hortoilimme läpi Eiffeltornin ja Champs Elyseen sekä istuskelimme Seine-joen varrella pitkät tovit. Joka paikassa tulvi senegalilaisia myymässä Eiffeltornin pienoismalleja. Pariisin metrokartta oli kertakaikkisen hämmentävä, koska se haaraili ties minne. Metro oli suurkaupunkimaisen täynnä ja tunnelma oli hikinen.
Pariisia sanotaan romanttiseksi, mutta itse koin sen vain isoksi Helsingiksi eikä se tarjonnut suuria elämyksiä, vaikka maailman kuulut nähtävyydet oli tietysti hieno katsella paikan päällä. Pariisista suuntasimme junalla Beauvaisiin, josta lentomme lähti seuraavana aamuna. Beauvais oli paljon tunnelmallisempi kaupunki, joskin tällaiselle ruokarajoittuneelle yksilölle ravintolatarjonta oli surkea. Vietimme yön kivassa ja hiljaisessa hotellissa ja jatkoimme aamulla matkaa kohti varsinaista matkakohdettamme Italiaa.

Beauvaista lensimme Trevisoon, Venetoon. Asuimme tunnelmallisella esikaupunkialueella, jossa oli upea luonnonsuojelualue järvineen ja suistoalueineen. Siellä vierailtiin vähintään kerran päivässä ja bongailtiin vesilintuja, liskoja, sammakoita ja kilpikonnia. Vesi oli niin kirkasta, että vesikasvit ja kalat näkyivät läpi.
Teimme myös retken Venetsiaan turistialueelle ja kävimme Dodgen palatsissa, joka oli rakennettu keskiajalla ja kertakaikkisen huikea. Venetossa vierähti viikon verran.

Venetosta matkasimme junalla Roomaan ja vietimme päivän siellä. Myös Vatikaani tuli nähtyä. Rooman metro oli yhtä täynnä kuin Pariisin serkkunsa, mutta reittikartta oli helpompi. Roomasta jäi saman tyylinen fiilis kuin Pariisista, en taida olla mikään kaupunkikeskustojen fani.

Roomasta suuntasimme illalla Fiumicinon lentokentälle odottamaan jatkolentoa kohti Sisiliaa. Lensimme Trapanin lentokentälle ja jatkoimme bussilla kohti vuoristokylä Ericeä. Se oli kertakaikkisen satumainen paikka maisemiensa puolesta. Arkkitehtuuri oli vanhaa ja tunnelmallista. Paikkaa sanotaan Jumalan vuoreksi, koska siellä on ollut 56 kirkkoa. Nyt niitä oli enää 22. Suosikkini oli tunnelmallinen pieni kappeli, jossa mietiskelin ja muistelin Valoa. Kaksion vuokra Ericessä on 200e. Olisin voinut jäädä sinne.

Lopulta oli kuitenkin aika lentää takaisin Trapanista Fiumicinoon ja sieltä Suomeen. Saavuimme Helsinkiin keskiyöllä ja fiilis oli vähän lässähtänyt. Joka puolella oli känniläisiä ja kiinnitinpä huomiota siihenkin, että kaikkialla on kovin likaista verrattuna paikkoihin, joissa vierailimme. Onneksi kotona tomaatit kukkivat ja ilmat suosivat. Italiassa oli joka päivä 33-36 astetta ja kaltaiseni vilukissa kehräsi lämmössä. Olisi ollut varsin katkeraa palata 19 asteen tihkusateeseen. Ja, ennen muuta, Suomeen jäi rakkaita ihmisiä, joita oli jo kova ikävä.