3 kuukautta

Kolme kuukautta, tasan. Luku 10 tuo minulle varmaan ikuisesti mieleen Valon kuolinpäivän. Valoa on vieläkin vaikea muistella, liian raastavaa ja raskasta. Tottahan minä sitä teen, miten voisin olla muistamatta ja muistelematta, mutta se tekee vielä kovin surulliseksi. Ihmettelen, miten olen päässyt tänne asti. Miten voin käydä töissä, jatkaa elämää kotona, hymyillä, iloita.

Äitienpäivää juhlistin tekemällä muistolaatikon valmiiksi. Ortoosit, lycrabody, pipo, housut ja kuolinyönä päällä ollut yöasu. Päiväkodin kasvunkansio, joitakin askarteluja, kommunikaatiokansiot, lempilelu ja pääsiäismunasta jokunen vuosi sitten tullut voimamiesfiguuri, joka oli Valolle ilon aihe ja kovin tärkeä. Valo olikin varsinainen voimamies.
Enpä toivo kenellekään, että joutuu oman lapsensa elämän yhteen pahvilaatikkoon mahduttamaan. Vaan nyt ovat kaapit tyhjinä, odottavat jotain uutta. Kuukausien aikana Valon tavaroita on paljastunut vähän sieltä sun täältä, mutta luulen, että nyt kaikki alkaa olla koluttu. Perunkirjoituksessa päätimme, että Valolta jääneet muutamat kympit lahjoitetaan Näkövammaiset lapset RY:lle, ellei verottajalla ole tähän jotain eriävää mielipidettä annettavana.

Ennen Valon kuolemaa tein voimalistan asioista, jotka auttavat jaksamaan.
Nyt se näyttää tältä:

Univelat alkavat olla pikkuhiljaa kuitattuina. Olen ensimmäistä kertaa vuosikausiin herännyt aamulla pirteänä. Aika uskomaton ja hieno tunne.

Lämpö ja valoisuus, aurinkoisena kesäpäivänä ei kertakaikkiaan voi olla ihan kamalan surullinen. Sitä paitsi luonto on nyt erityisen kaunis ja linnut laulavat upeasti. Rastas on tehnyt pesän olohuoneen ikkunan eteen. Ilmassa on kesän ja loman odotusta, kesälomat on haettu ja myönnetty, matkakin varattu.

Liikkumisen vapaus, enää ei tarvitse aikatauluttaa ja suunnitella kaikkea. On helppo lähteä käymään kaupassa vaikka illemmalla. Tai kävelyllä. Mitä tahansa voi tehdä extempore.

Musiikki ja tanssi, nuo ehtymättömät voimanlähteeni.

Ruoanlaitto, rakas harrastukseni. Olen myös kuluttanut huomattavasti aikaa leipomalla, erityisesti olen viime aikoina opetellut leipien tekoa.



Onnesta puuttuu vain Valo.



Kommentit

  1. "Kaikessa, kaikessa on särö. Siitä valo tulvii sisään" ❤ Noora

    VastaaPoista
  2. Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
    antamaan ja välittämään.
    Se oli hänen lahjansa sinulle.
    Hän opetti sinulle paljon,
    ja sitten hän lähti

    Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
    Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
    mutta häneltä saamasi lahjan
    sinä saat pitää ikuisesti.
    (kirjasta Lahja, Danielle Steel)

    Kevään kauneutta -siinä Valo on -ihan lähelläsi koko ajan. Ikävä kulkee mukanasi varmasti aina, mutta elämä jatkuu silti.Voi hyvin Valon äiti - kaikesta huolimatta.
    Näillä ajatuksilla Sinua muistaen // Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. On hetkiä, jolloin ikävä on niin raastava, että sen yli ei pääse. Sitten on hetkiä. jolloin sen kanssa voi elää. Pikkuhiljaa eteenpäin.

      Poista

Lähetä kommentti