Kaksi muistoa

Lähimmällä juna-asemalla on ritilä, joka paukahtaa jos sille astuu karkeasti. Sillä asemalla me Valon kanssa odotettiin junaa lähes päivittäin ja Valo sai epilepsiasäpsyn aina kun ritilä pamahti. Jos odotimme aamuruuhkassa junaa kymmenen minuuttia, Valo ehti saada kymmeniä säpsyjä kun ihmiset pamautteli menemään. "Ei hätää Valo, kaikki hyvin." 
Odotan junaa asemalla edelleen päivittäin, enimmäkseen yksin. Astun aina yhtä varovasti ritilän päälle ja varon päästämästä ääntä.

Kevätaamuisin minulla oli tapana pysäyttää vähintään kerran viikossa apuvälinerattaat kesken aamukiireen. Myöhästyä tahallaan, juosta aika kiinni myöhemmin. Pysähtyä olennaisen äärelle. "Kuuntele Valo kuinka linnut laulaa. Kuunnellaan hetki ja ollaan vaan." Ja Valo viittoi "joo" ja käänteli päätään puolelta toiselle, välillä hymyilikin.
Tänäkin keväänä olen kuunnellut lintujen huumaavia konsertteja, pysähtynyt olennaisen äärelle.

Muistoja kasvaa joka kolosta. Ne ovat kovin kipeitä vielä. 

Kommentit

  1. Olen lukenut Valosta molemmista blogeistasi. Ymmärrän surusi ja se tarttuu lukijaan. Eilen illalla luettuani pimeän vaiheita, mennessäni nukkumaan tuli itku. Menettäminen on vaikeaa. Surusi tarttui minuun. Kiitos että jaoit kokemasi.

    Viikko sitten näin unta että poikani oli kuollut. Kamala uni. Psyyke siis käsittelee näitä aiheita. Unessa laitoin tavaroita pois. Ihmettelin missä lapsi on. Pari seuraavaa päivää olin kiitollinen elävästä lapsesta.

    Edellisen kerran eksyin Valon vaiheisiin juuri hänen kuolemansa jälkeen. Oli käsittämätöntä katsoa päivämääriä. Kaikki kirjoitettu ei siis ole vanhaa vaan jopa tuoretta. Karua elämää.

    Olet äitinä ja ihmisenä ihailtava. Jos kirjoittaisit kirjan, saisit varmasti paljon lukijoita.

    Luen jatkossakin. Kaikkea hyvää sinulle. T. Kaksivuotiaan äiti pohjolasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kirjoittaminen on minulle terapiaa. Et ole ensimmäinen, joka ehdottaa kirjan kirjoittamista. Ehkä joskus on vielä senkin aika.. :)

      Poista
  2. Hienoa, että kirjoitat. Ilman muuta kirjantekoon. :) Mitkä kaikki viiittomat valo ehti oppia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valolla oli jossain vaiheessa sanojakin useampia ja sitten niitä viittomia - en nyt millään jaksa muistaa kaikkia, koska suurin osa jäi pois päiväkodin aloittamisen jälkeen hiljalleen kun siellä ei Valon sanoihin eikä viittomiin panostettu lainkaan. "Puuro" ja "joo" olivat ne, jotka jäivät koko elämän ajaksi, Valolle tärkeimmät sanat <3

      Poista
  3. Meidän talon rapun invaramppi kolahtaa aina kun siihen astuu... Nyt siitä tulee mieleen sun Valo... Koetan astua siihen hiljaa ja pehmeästi ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti