Uuden keskellä

Pitkä blogihiljaisuus on seurausta syksyn isosta muutoksesta meidän perheessä. Itse lasken tämän elämäni merkittävien muutosten sarjaan, sillä se on merkittävästi myllertänyt sisintäni ja vaikuttanut myös melkoisella tavalla arkeemme. Mies nimittäin muutti tuntikausien junamatkan päähän opiskelemaan. Niin pitkän matkan päähän, ettei sieltä todellakaan tulla illoiksi tai edes viikonlopuiksi kotiin.



Jo miehen hakiessa muualle Suomeen opiskelemaan ilmoitin, että minä en tule muuttamaan mihinkään Helsinkiä ylemmäs. Täällä on perhe, työpaikka, ystävät.. Koko elämäni tukiverkko. Mies on hakenut korkeakoulupaikkaa joka yhteishaussa jo vuosia, joten olimme varmaan molemmat yhtä yllättyneitä, kun paikka hänelle vihdoin aukesi. Olen ihan kamalan ylpeä sinnikkäästä miehestäni, joka määrätietoisesti raivaa tietään kohti sitä ammattia, jonka Ghanassa on aikoinaan itselleen opiskellut. Maahanmuuttajille ominaisissa duunariammateissa ei ole mitään vikaa, mutta olen koko ajan nähnyt, ettei sellainen työ ole miehen mieleen, vaikka hänellä kova työmoraali onkin ja hän tekee aina työnsä tunnollisesti. Siksi olen tavattoman iloinen että mies sai tämän mahdollisuuden.




Ja kuitenkin tämä on myös ihan kauheaa. Ikävä kasvaa välillä fyysisen kivun mittasuhteisiin. Kolmonen kyselee milloin se papan koulu oikein loppuu ja papa tulee takaisin kotiin. Välillä hän purskahtaa itkuun kun ikävä iskee yllättäen. Miehen kasvoista näkee joka videopuhelussa, ettei hän viihdy kampuksen asuntolassa eikä koko pienellä paikkakunnalla. Väsymys, ikävä ja onneton ilme paistavat kasvoilta hymynkin läpi.





Onneksi elämme maailman aikaa jossa on olemassa rajattomat nettiyhteydet ja ilmaiset viesti- ja videopuhelusovellukset. Välillä videoyhteys on auki muuten vaan. Kokoonnumme yhteen illalliselle tai pidämme videon päällä taustalla kun touhuamme arkisia juttuja. Ihan vaan ollaksemme läsnä toisillemme. Seuraavassa haussa mies yrittää päästä opiskelemaan samalle linjalle tänne pääkaupunkiseudulle. On käsityskyvyn ulkopuolella ajatella, että tämä jatkuisi näin vuosia.




Sisälläni kohisee paljon. Puran stressiä ja järjestän ajatuksia minulle ominaisella tavalla: siivoamalla. Matot ja nojatuolit on pesty muuttoa varten, tavarat aikalailla läpikäyty ja kierrätykseen menevät lajiteltu. Vielä niitä pitäisi roudata oikeisiin kierrätyspisteisiin. Uutta asuntoa ei vielä ole, mutta epäilemättä joku superkiva kämppä odottaa tässä lähistöllä uusia asukkaita ja se osuu piakkoin kohdallemme. ☺️

Olen myös superkiitollinen muutamista rakkaista ystävistäni, jotka ovat pitäneet huolen, että minulla on seuraa ja mahdollisuuksia purkaa ajatuksia. Olen valinnut elämääni ihan mahtavia ihmisiä, jotka osaavat kuuntelun kauniin taidon. Ilman heitä tuntisin itseni paljon, paljon yksinäisemmäksi. 


Kommentit

  1. Jos on jo opiskellut jonkin ammatin, niin ei kai sen laillistamiseen Suomessa mene "vuosia"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä ei ole vanhan, eu:n ulkopuolella opiskelun tutkinnon "laillistaminen", vaan tutkinnon suorittaminen kokonaisuudessaan.

      Poista
  2. "– – määrätietoisesti raivaa tietään kohti sitä ammattia, jonka Ghanassa on aikoinaan itselleen opiskellut."

    Nyt joku kusettaa. Joko sinä meitä lukijoita, joku miestäsi tai mies sinua. Jos miehesi on jo opiskellut jonkin ammatin (kuten sanot yllä) ja nyt raivaa tietään sitä kohti (kuten sanot myös yllä), niin ei sitä varten tarvitse opiskella uutta tutkintoa. Suomessa on esimerkiksi pilvin pimein ulkomailla tutkinnon suorittaneita lääkäreitä, eivätkä he todellakaan ole opiskelleet uudelleen lääkäriksi Suomessa (~12 v.). Jos opiskelee uuden tutkinnon, niin silloinhan on kyse uudesta ammatista. Myöskään EU:ta ei tarvitse sotkea tähän; itse muutin juuri kesällä pois EU:sta ja aloitin työt lähes saman tien (piti odottaa vain paikallista henkilötunnusta ja sitä myöten verokorttia), tutkintoni oli täysin pätevä EU-rajasta huolimatta ja työsopimus tehty jo ennen muuttoa. Kannattaisi ehkä tarkastaa, onko miehellesi syötetty pajunköyttä ammattipätevyydestä vai miksi mies häipyy yhtäkkiä maisemista.

    Jos muuten laillistaminen on helsinkiläisen mielestä liian maalainen sana (lainausmerkeistä päätellen), niin voithan käyttää sanaa auktorisointi. Se tulee sentään bättre folkin kielestä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että jaoit mielipiteesi. ☺️

      Poista
    2. Eipä se ollut mielipide, mutta jos te kaikki nautitte tilanteesta, niin eihän sille sitten mitään tarvitse tehdä. :) Toivottavasti miehesi ei vienyt opiskelupaikkaa sellaiselta, joka sitä oikeasti olisi tarvinnut.

      Poista
    3. Jokaisella on oikeus opiskeluun, enkä nyt oikein ymmärrä miten ihminen, joka on hakenut opiskelemaan, veisi jotenkin epäreilusti joltakulta muulta opiskelupaikan. Ei meidän perhe ole mitenkään tilivelvollinen sinulle opiskelun syistä. Joku opiskelee unelmiensa ammatin, toinen hakeutuu opiskelemaan koska haluaa vaihtaa alaa. Joku kenties haluaa suuntautua ammatissaan uudelleen tai täydentää tutkintoaan. Toiset taas haluavat päivittää ammattitaitoaan oltuaan pitkään poissa alalta. En ymmärrä miksi mieheni opiskelu on sinulle niin arka paikka.

      Poista
  3. Oletpa saanut kummallisia kommentteja. Aika usein suomalaiset työnantajat arvostavat suomalaista korkeakoulututkintoa, eikä maahanmuuttajien ole todellakaan helppoa saada töitä sittenkään. Meillä koulutetaan paljon kansainvälisiä osaajia, jotka eivät saa Suomesta töitä, vaikka moni koulutuksen saatuaan haluaisikin jäädä veronmaksajaksi Suomeen.

    Tsemppiä sekä kotijoukoille että miehelle! Pienet paikkakunnat voivat pääkaupungin humuun verrattuna tuntua hiljaisilta ja ankeilta, mutta kyllä täällä maallakin löytyy ajanviettoa, erityisesti liikunnan parissa. Ja onneksi on paljon etäopiskelua (ei ihan kaikilla aloilla) ja pitkät lomat. Pian se aika menee! Siirtohaku on aina vaihtoehto :) Onneksi junat ja lennot kulkevat sujuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Siirtohakua mies yrittääkin mahdollisimman pian. Se vain perustuu käsittääkseni opintojen suorittamiseen, (arvioidaan opinnoissa etenemistä ja menestymistä), joten vähän aikaa täytyy jaksaa puurtaa. Toivomme kyllä kaikki kovasti että saisimme olla taas yhdessä perheenä, vaikka uusi arki alkaakin muotoutua.

      Poista
  4. Saako kysyä, mitä ammattia miehesi opiskelee?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti