Black lives matter
On ollut ilo seurata maailmalla syntynyttä rasisminvastaista liikehdintää. Sosiaalisen median aikakauden parhaita puolia on tiedon leviämisen nopeus ja se, kuinka asiat ja ilmiöt voivat levitä kaikkien ulottuville. Toivon todella, että ilmiö ja protestit saisivat aikaan todellisia muutoksia.
Rakenteellisen rasismin kitkeminen vaatisi asennemuutoksen lisäksi toimintatapojen perusteellista tuulettamista. Se ei ole ihan helppoa, sillä kuten tiedämme, ihminen on turvallisuushakuinen eläin, josta on mukava toimia kuten aina ennenkin.
Erityisen vaikeaa on kohdata omat asenteensa ja ajatuksensa, tunnustaa itselleen kuinka epäreilusti ja rumasti ajattelee ja tehdä muutos, vaikka tuntisikin luopuvansa jostain. Esimerkiksi minä en pidä itseäni rasistina, mutta huomaan aina silloin tällöin toimivani eriarvoistavasti elämässä vastaan tulevissa tilanteissa ajattelematta asiaa sen kummemmin.
On hyvä ymmärtää, että elämme maailmassa, jossa valkoiset opettajat ovat opettaneet meille valkoisen ihmisen kirjoittamaa historiaa ja muita oppiaineita. Maailma, sen historia, nykypäivä ja kulttuuriset painotukset näyttäisivät ihan toisilta jos dominanssissa olisi ollut joku muu kuin eurooppalainen ihminen.
White privilege on jotain, mitä on valkoisena vaikea edes nähdä. Silti todella moni asia tässä maailmassa, myös Suomessa, onnistuu huomattavasti helpommin kun ihonväri on valkoinen. Voi toki tuntua uhatulta päästää kaikki samalle viivalle, mutta se nyt on vaan ainoa oikea ratkaisu. Se, että valkoihoinen eurooppalainen on parempi kuin jonkun muun mantereen kansalainen, on valkoihoisen eurooppalaisen keksimä juttu, valhe, joka on kudottu meidän yhteiskuntamme rakenteisiin ja joka asenteena siirretään tiedostetusti tai tiedostamatta sukupolvelta toiselle.
Siksi ei riitä, ettet itse toimi syrjivästi. Sinun täytyy aktiivisesti toimia eriarvoisuuden poistamisen eteen. Ota kaikki mukaan opiskelu- ja työyhteisöön. Avaa suusi kahvihuoneessa senkin uhalla, että saisit vihaisia katseita. Avaa suusi julkisessa liikenteessä, kassajonossa ja sukujuhlissa. Missä ikinä kuulet perusteetonta ihonvärin tai syntyperän korostamista, tee selväksi ettei asian mainitseminen tässä yhteydessä tuo jutulle mitään lisäarvoa ja on sen tähden sekä rasistista että väärin. Sillä hiljeneminen on hyväksymistä.Ps. Jostain syystä kuvien lisääminen ei onnistunut, joten saatte nauttia hienoista sitaateista. Minä suuntaan kohti viimeistä työpäivää ennen lomaa ja yritän ratkoa kuvaongelman sitten hyvin levänneillä loma-aivoilla. 😉
Kun puhutaan rakenteellisesta rasismista, viitataan usein juuri tuohon, että asiat ovat helpompia valkoihoisena (esim. työ- tai opiskelupaikan saanti, asiointi terveydenhuollossa). Väitän silti, että kaikki tuo ei ole rasismia, vaan muuta ennakkoluuloisuutta, jota voivat kohdata muutenkin kuin etniseltä taustaltaan erilaiset (vammaiset, kuurot yms.), ja se ennakkoluuloisuus voi olla kehittynyt aiemmista kokemuksista.
VastaaPoistaMinulla esimerkiksi on valitettavan paljon kokemuksia siitä, että tummaihoiset ovat epäluotettavia. Sovitaan jokin kellonaika, mutta toinen tulee 0,5–1 tuntia myöhässä. Näitä kokemuksia minulla on sekä työelämästä että vapaa-ajalta. Jos olisin rekrytoimassa työntekijää (en ole, olen nykyisin freelancer), valitsisin valkoihoisen työntekijän siksi, että vaikka valkoihoisissakin on samalla tavalla epäluotettavia ihmisiä, niin niitä on ollut prosentuaalisesti kuitenkin paljon vähemmän kuin tapaamieni tummien joukossa. Lisäksi lähes jokaisen valkoihoisen kohdalla kyse on ollut poikkeuksesta, jota pahoitellaan, kun taas tummat ovat vain röyhkeästi hymyilleet myöhästymiselleen ja jos olemme asioineet/tavanneet uudelleen, tehneet saman seuraavallakin kerralla. Melkein jokaisessa työssä on jonkinlaisia määräaikoja, joita pitää pystyä noudattamaan, eikä työnantajalla ole useinkaan mahdollisuutta ottaa riskiä, jos on samanlaisia kokemuksia kuin minulla. Muuten ainakin minulle on aivan sama, onko työntekijä/ystävä valkoinen, tumma tai vaikka vihreä, mutta luotettavuus on ehdottoman tärkeää.
Vaikka siis yksilö voi kokea jonkin toiminnan rasismina, niin se ei välttämättä ole sitä. Tätä voi verrata vaikkapa erään ystäväni kokemukseen työhaastattelusta: Häneltä kysyttiin, onko hänellä ollut sisäilmaperäistä oireilua. Ehkä tuollaista ei saa edes kysyä, mutta ymmärrän työnantajan näkökulman. Jos työnhakijalla on ollut aiemmin em. oireita, on todennäköisempää, että hän saa sellaisia myös uudessa työpaikassa kuin jos hakija on ollut aiemmin oireeton. Sairasteleva työntekijä taas on turha rasite työnantajalle (samoin kuin myöhästelevä). Siksi työnantaja valitsee aiemmin terveen hakijan, vaikka on MAHDOLLISTA, että se aiemmin oireillutkaan ei olisi sen sairaampi kuin oireetonkaan (ehkä jopa päinvastoin).
Suosittelen lukemaan viime marraskuussa kirjoittamani tekstin "voiko valkoihoinen kokea rasismia", jossa käsittelen monia nyt pinnalla olevia kysymyksiä rasismiin liittyen.
PoistaYk:n rasismin vastaisen sopimuksen määritelmän mukaan rasismi on
"”…kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.”
Olet toki oikeassa siinä, että myös esimerkiksi vammansa, seksuaalisen suuntautumisensa tai vaikkapa ikänsä johdosta voi kokea syrjintää.
Kehotan sinua kuitenkin hyväksymään sen tosiasian, että esittämäsi ajatusmalli, jota kutsut ennakkoluuloihin perustuvaksi syrjinnäksi on A) rasistinen ajatusmalli b) kieroutunut ajatusmalli. Sinun ajatusmallisi mukaan on ok, ettet palkkaa tummaihoista, koska sinulla on ollut myöhästeleviä tummaihoisia työntekijöitä. Ymmärrätkö, että ajattelemalla näin, viet työllistymismahdollisuudet myös kaikilta niiltä tummaihoisilta työntekijöiltä, joilla on parempi työmoraali? Ihon väristä ei kerta kaikkiaan voi päätellä sitä tuleeko ihminen ajoissa töihin vai ei. Esimerkiksi minun pojallani voi olla vaikeuksia työllistyä sinun kaltaistesi ihmisten ajatusmallien vuoksi. Omalla miehelläni noita työllistymisvaikeuksia oli niin paljon, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin toimia yrittäjänä.
Jokainen meistä on yksilö, eikä etninen taustamme määritä yksilöllisiä ominaisuuksiamme.
Ymmärrän, että työnantaja tarvitsee luotettavan työntekijän. Siksi on olemassa koeaika, jonka aikana työntekijä voidaan irtisanoa ellei homma toimi.
"Kehotan sinua kuitenkin hyväksymään sen tosiasian, että esittämäsi ajatusmalli, jota kutsut ennakkoluuloihin perustuvaksi syrjinnäksi on A) rasistinen ajatusmalli b) kieroutunut ajatusmalli."
PoistaJos sinua helpottaa nimitellä minua rasistiksi, niin mikäs siinä. Oliko tuo sisäilmaesimerkin ymmärtäminen myös rasismia?
"Esimerkiksi minun pojallani voi olla vaikeuksia työllistyä sinun kaltaistesi ihmisten ajatusmallien vuoksi."
Eivätköhän vaikeudet tule ihan muualta. Afrikkalaisista noin 50 prosenttia ei opi lukemaan eikä laskemaan peruskoulussa (noin kymmenen kouluvuoden aikana). Sinun lapsellasi on siis noin 25 prosentin todennäköisyys siihen, että hän ei opi lukemaan eikä laskemaan. Tietenkin tämä on vain tilasto, ja todellinen riski riippuu sinun miehesi ja hänen sukunsa tasosta. Lisäksi Suomessa on näitä vammaisryhmiä (monessa kunnassa siis tummaihoiset käyvät ensin vuoden koulua omassa ryhmässään ja menevät senkin jälkeen vuotta nuorempien luokalle, jotta saisivat lisäaikaa). Ehkä Helsingissä näitä on jo päiväkodissa? Taisinkin kysyä jossakin sinulta, että minkä rotuisten ryhmässä lapsesi on, mutta en nyt löydä juuri sitä kirjoitusta.
"Omalla miehelläni noita työllistymisvaikeuksia oli niin paljon, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin toimia yrittäjänä."
Vakinaisesta palkkatyöstä irtisanoutuneena freelancerina en pidä yrittäjyyttä lainkaan kurjana vaihtoehtona. Kuitenkin jos muistan oikein, kerroit, että sinähän sen yrityksen käytännössä perustit. Sinä opettelit yrityksen perustamista, vaikka kyse oli miehesi yrityksestä. Jos miehesi esiintyy samanlaisena teen-vain-kivat-ja-helpot-hommat-tyyppinä myös työhaastatteluissa, ei ihme, että ei työllisty. Enkä nyt tarkoita, etteikö kumppania tule auttaa. Minun mieheni auttaa minua, jos minulla on tietokoneongelmia (tietokone on vain työvälineeni), ja vastaavasti minä oikoluen joskus jonkin hänen tieteellisen artikkelinsa (joihin mieheni tuottaa sisällön ihan itse). Hyödynnämme kuitenkin vain toistemme olemassa olevaa osaamista vastavuoroisesti. Sinun miehesi sen sijaan laittoi sinut tekemään ikävät hommat, joista sinullakaan ei ollut hajuakaan, mutta ehkä sulla on vasta tekeillä blogiteksti, kuinka sinun miehesi on tehnyt vastaavasti sinun töitäsi.
"Siksi on olemassa koeaika, jonka aikana työntekijä voidaan irtisanoa ellei homma toimi."
Ainakaan pienyrittäjällä ei ole varaa jatkuvasti rekrytoida ja perehdyttää, vaan pitää kerralla löytää hyvä ja pitkäaikainen työntekijä (siksi ei palkata myöskään lisääntymisikäisiä naisia).
Kiitos mielipiteesi jakamisesta.
Poista