Tienhaara

Olen kirjoittanut aika monta tekstiä ja jättänyt julkaisematta. Mikään niistä ei ole tuntunut julkaisun arvoiselta. Elämä on tienhaarassa nyt. Vuoden loppupuolisko tarjoilee monenlaisia isoja muutoksia elämään.

Valon kuoleman jälkeen onkin ollut aika tasaista ja mukavaa. Toki kolmosen syntymä oli mullistus, mutta iso ja positiivinen sellainen, kauan toivottu ja haaveiltu juttu. Nyt on edessä on jotain paljon epävarmempaa. Uusia ovia aukaistavana, eikä polusta tiedä muuta kuin että jalkaa toisen eteen on laitettava, jotta näkee polun antimet.

Tiedän elämästä toki senkin, että se kantaa. Epävarmuus uuden edessä on aina vähän epämukavaa, mutta kun jatkaa eteenpäin, palaset alkavat loksahdella paikalleen.

Onneksi minulla on ihania ystäviä, jotka kannustavat kun usko omaan itseen meinaa loppua. Selviän kyllä uusista haasteista,
tärkeintä on uskaltaa kävellä niitä kohti. 

Lisäksi luonto tarjoaa parastaan. Sää on vihdoin lämpeämään päin. Ulkona on tavattoman kaunista kun kaikki kukkii. Vihreyskin on vielä vaalean kirkasta, vaikka siihen alkaakin pikkuhiljaa hiipiä kesän rehevyys. Kolmosen kanssa olemme viettäneet suurimman osan vapaa-ajasta ulkona. Vuoden parhaat kuukaudet alkavat tästä!