Arki on taitolaji


Viime viikkoihin on mahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa. On juhlittu kolmevuotiasta, kipuiltu päiväkodin aloituksen kanssa, viritytty työtaajuudelle ja Valon kuolinpäiväkin ohitettiin tänä maanantaina.



Samaisena maanantaina kolmonen oli kovassa kuumeessa kun tulin töistä kotiin. Lapsen kuoleman pelko on yksi asia, joka on jäänyt Valon kuoleman myötä. Ja nimenomaan lapsen sairastumisen tai nukkumisen yhteydessä. Kolmosen (ja esikoisenkin, sitä ei vain tapahdu kovin usein) sairastuminen saa minut aina varpailleni ja ylivirittyneeseen olotilaan, vaikka järjellä ymmärränkin, ettei kuolema tavallisen nuhakuumeen yhteydessä ole perusterveellä lapsella kovinkaan todennäköistä.




Valo on kuolinpäivänsä lisäksi ollut muutenkin mielessä, sillä olen miettinyt erityisen tarkkaan miten voisin kohdata omassa työssäni asiakkaita ja heidän vanhempiaan omien kokemuksieni pohjalta. Muutoinkin monet Valon ja hänen terapeuttiensa opit ovat päässeet aktiivikäyttöön miettiessäni uudenlaisia tulokulmia kommunikointiin, vastavuoroisuuteen ja muuhun mielenkiintoiseen. Töihin paluu on siis tuntunut hyvältä ja kivaa saada oma ammattitaito käyttöön. 
Sen sijaan työpäivä yhden 10 minuutin tauolla vaatii nieleskelyä. Kun on kolmen vuoden ajan tottunut kiireettömään ja ihmisen tahtiseen elämäntyyliin, tuntuu 10 minuuttia lounaan popsimiseen varsin riittämättömältä. Harmittaakin vähän että joudun opettelemaan jotain niinkin typerää kuin kiireessä syömisen.



Toki myös vähentynyt yhteinen aika kolmosen kanssa harmittaa. Päiväkodin aloitus on ollut hänelle vaikeaa. Itse asiassa paljon vaikeampaa kuin osasin kuvitella. Ruuat eivät maistu ja ikävä on ollut kova. Toivon, että päiväkodista tulee seuraavien viikkojen aikana paikka, johon hän lähtee mielellään pelonsekaisten tunteiden sijaan.



Uusi arki asettuu pikkuhiljaa uomiinsa. Miehestä on ollut iso apu, sillä hän on lyhentänyt kolmosen päiviä hakemalla kolmosen hyvissä ajoin päiväkodista. Aamuisinkin hän on avuliaasti heittänyt meidät päiväkodille jotta säästymme minuuttiaikataululta bussien kanssa. Jälleen kerran huomaan, kuinka hyvin pelaamme yhteen ja kuinka loistavan tiimin muodostamme. 
Lyhyissä illoissa ja aikaisissa herätyksissä on vielä totuttelemista, mutta mikään ei tunnu ylitsepääsemättömältä. Moni asia myös varmaan helpottuu rutinoitumisen myötä. Kyllä tästäkin selvitään. 😄

Kommentit

  1. Eikö sen pitäisi olla itsestäänselvyys, että lapsesta huolehtiminen ja hänen päiväkotiin viemisensä kuuluu yhtä lailla miehellesi kuin sinullekin? Annoit tuossa ikään kuin ymmärtää, että mies tekisi sinulle jonkin ihmeellisen henkilökohtaisen palveluksen heittämällä sinut päiväkodille, kun olet viemässä yhteistä lastanne hoitoon. Aivan kuin päävastuu lapsesta olisi sinulla ja mies joskus ihan vain hyvää hyvyyttään "auttaisi". Aika vääristynyt ajattelutapa mielestäni. Onhan mieskin tasavertainen vanhempi, jolle nuo hommat kuuluvat aivan yhtä paljon kuin äidille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en pidä mitään itsestäänselvyytenä. 🙂 En edes sitä, että herään huomenna uuteen päivään. Olen joka aamu kiitollinen. Tämä elämänasenne on lisännyt onnellisuuttani ja tyytyväisyyttäni elämään huomattavasti.

      Edellisessä, 10 vuotta kestäneessä parisuhteessani suomalaismiehen kanssa hän ei kertaakaan hakenut tai vienyt yhteistä, vaikeasti sairasta lastamme päivähoitoon. Ei edes silloin, kun sitä erikseen pyysin. Puhumattakaan että hän olisi osallistunut terapioihin tai sairaalakäynteihin. Mielestäni on ihana asia, että nykyinen mieheni haluaa olla apuna ja olen siitä kiitollinen nyt ja toivottavasti osaan sitä aina olla myös tulevaisuudessa.

      Poista
  2. Tuntuu, että joku on käynyt purkamassa kommenttiboksiin omaa pahaa oloaan.

    Onhan se päiväkodin aloittaminen iso muutos. Uskon, että kolmosella helpottaa, kun päiväkodin rutiinit tulevat tutuksi ja uusia kavereita löytyy.

    Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toivottavasti hänen olonsa helpotti. 😄

      Tällä viikolla on vihdoin alkanut näyttää siltä että kolmonen alkaa sopeutumaan päiväkodin menoon.

      Poista

Lähetä kommentti