Sukupuolirooleja ja kulttuuritörmäyksiä

"Cooking is a lazy man's job" mies totesi maapähkinäpataa kokkaillessaan. Tällä hän viittasi siihen, kuinka Ghanassa usein ajatellaan että kokkaus kuuluu naisille - miehen tehtävä on nimittäin hankkia elanto kotiin. Siispä mies, jolla on aikaa kokkailla kotona, on laiska, koska hän ei ole töissä. Ja laiskuus taas on Ghanassa oikeasti tosi iso perisynti ja vakava syytös, jos sellaisen ilmoille heittää.

Miehen ja naisen roolit ovat tietenkin tässä esimerkissä korostetun perinteiset, vaikka nekin ovat alkaneet Ghanassa pikkuhiljaa murtua. Syynä tähän on talouskasvu, joka on työpaikkoja luodessaan antanut myös naisille mahdollisuuden käydä töissä. Ja vaikka mieheni laiskan miehen kokkailuista puhuikin, niin hän on mielestäni parisuhteen roolien suhteen kovin moderni. Huomattavasti modernimpi kuin esimerkiksi entinen supisuomalainen aviomieheni, joka ei esim. kertaakaan lähes kymmenvuotisen yhteisen aikamme aikana kokannut kotona.

On siis huomattava, että vaikka mies mietiskelikin sopivaisuuttaan kokkaushommiin, hän niitä epäsäännöllisen säännöllisesti tekee, työssäkäynnistä huolimatta. Hän myös osallistuu - pyytämättä - kaikkiin muihin kotitöihin ja olen oikeasti edelleen aina yhtä ihmeissäni ja kiitollinen kun niin tapahtuu. Se tuntuu kummalliselta ja siunaukselta, kun tiedän, että asia voisi olla toisinkin. 

Joku ehkä muistaa, että mietiskelin ennen kolmosen syntymää ja sen jälkeenkin, millaisia kulttuurien törmäyksiä oman lapsen kasvatus mahtaa tuoda meidän parisuhteeseemme. Törmäyksiltä emme tietenkään ole välttyneet, mutta mitään maata mullistavaa ei kuitenkaan ole tullut eteen. Mies yritti esimerkiksi pitkään myydä ajatusta yöimetysten muuttamisesta tuttipulloon ja velliin, mutta olen pitänyt pääni sen suhteen, etten ala öisin mitään vellejä lämmittelemään  kun kerran tissistä virtaa parempaa tavaraa. Muutenkin kiinteiden ruokien aloittaminen aiheutti miehessä vähän epäilyjä ja hän ei edelleenkään oikein käsitä, miksi annamme vauvoille mautonta - eli suolatonta - ruokaa. Ghanassa suolaa lisätään ruokaan heti alusta alkaen. Suolattomuus on kuitenkin, satunnaista muiden lautaselta maistelua lukuunottamatta, pitänyt meidän kahden kulttuurin sekamelskassamme pintansa. Sen sijaan ghanalaisempia tapoja noudatan mielelläni siinä, että kolmosella on aina puhtaat ja siistit vaatteet sekä kasvot. Myös lapsen varjelua kaikilta haavereilta vanhempien läsnäollessa pidetään tosi tärkeänä. 

Kulttuurien törmätessä suhteen toimivuuden kannalta tärkeintä on se, että molemmat ovat halukkaita ymmärtämään toisen näkökantaa. Kumpikaan kulttuuri ei ole lähtökohtaisesti parempi tai huonompi, tavat vain eroavat toisistaan. Kun molemmat ymmärtävät sen - ja ovat tarpeeksi perillä omasta kulttuuristaan ja osaavat taustoittaa sitä - kaikesta selviää oikein hyvin yhdessä puhumalla ja perheen omaa linjausta miettien. Kompromissitaitoja tarvitaan toisinaan, vaan missäpä parisuhteessa niitä ei tarvittaisi.


Kommentit

  1. Moi!
    Etsin kovasti Accra-kakun ohjetta
    ..mut en nyt löydä
    Tein kerran
    Siihen tuli kondensoitua maitoa.
    Ja myita juttuja

    VastaaPoista

Lähetä kommentti