Ihottumajuttu

Kun todettiin että kolmosella saattaa olla allergiaa, esikoinen tiiviisti asian aika hyvin: "Noni, hienoa. Se on varmasti allerginen tyyliin hapelle tai auringolle." Se oli 12-vuotiaan tapa kertoa, että pelottaa että ongelma lähtee paisumaan kuin rinnettä alas vyöryvä lumipallo. Meillä on nimittäin vähän kokemusta siitä kuinka lääkärikäynnit eivät ikinä lopu, helpotusta ei löydy ja diagnoosilista vain kasvaa... "En halua toista pikkuveljeä jonka täytyy itkeä joka yskäisyn jälkeen." (Huonoina päivinä Valo oikeasti teki niin.)

Myönnetään, nousin itsekin varpailleni. Sieluni silmin näin kuinka kolmonen on vaikeasti moniallerginen lapsi ja tilailemme vähän väliä ambulansseja anafylaktisiin kohtauksiin. Surin jo valmiiksi sitäkin kuinka kaverisynttäreille pitää viedä omat herkut. (Ai mitkä imetyshormonit?). Järjellä ajateltuna tiedän, että allergiat eivät ole mitenkään verrattavissa vaikeaan neurologiseen sairauteen ja että niihin on olemassa toimivia lääkkeitä ja hoitoja - ja että suurin osa vauvojen allergioista paranee kolmen vuoden ikään mennessä.

On täysin utopistista toivoa lasta, josta ei tarvitsisi kantaa ikinä huolta. Silti huomaan sellaista salaa toivoneeni. Tietysti on ymmärrettävää, etten haluaisi ravata lääkäreillä ja tarkkailla lapsen olotiloja, mutta sellaistahan se välillä on. Muistini syövereistä löytyy kyllä sekin totuus, että esikoisen kanssa olimme ensimmäiset ikävuodet vähän väliä lääkärissä (ja päivystyksessä) sinnikkään korvatulehduskierteen vuoksi. Kyseinen fakta oli sinne vain ehkä hieman hautautunut Valon sairauksien tuomien mittasuhteiden vuoksi.

Toisaalta huomasin itsestäni senkin, että vähän jo raottelin sen kaapin ovea, jonne superäidin viitta on jätetty pölyttymään Valon kuoleman jälkeen. Ja se tuntui kumma kyllä kotoiselta. Olen lukenut valtavat määrät tietoa vauvojen ihottumista ja allergioista ja kaikenlaisista hoidoista ja lääkkeistä. Hahmottelin jo päässäni palopuhetta neljäkuukautislääkärineuvolaan siitä, kuinka meidän on pakko saada lähete allergialääkärille ja varmaan ravitsemusterapeutillekin (ja oi että keksin muuten messeviä perusteluja). Ihan vaan siltä varalta että tilanne helpottamisen sijaan pahenee.

Reaktioni koko hommaan on siis ollut ehkä hieman ylimitoitettu. Ei kuitenkaan onneksi mitenkään hysteerinen, mutta sellainen, joka saattaa kieliä, että minulla on traumoja siitä kun joudun huolestumaan kolmekuukautisen vauvani terveydestä. Vaan ihottuma on tullut kaiken seurauksena oikein hienosti hoidetuksi ja näyttää jo paljon paremmalta sekä kutisee selvästi vähemmän. Toiveissa on, että voimme pian luopua hatusta jota kolmonen on tuomittu pitämään päässään kunnes ei enää raavi itseään verille. Eikä homman haltuunotto ole vaatinut kuin runsasta perusrasvausta sekä muutaman itsehoitolääkevoiteen käyttöä sekä päivittäistä kylpemistä. (Vaikka rasvaaminen on kurjaa, niin kolmonen on epäilemättä tyytyväinen tästä kylpyhommasta). Olen myös ollut itse kananmunattomalla dieetillä, mutta sen vaikutuksesta on vielä vaikea sanoa paljoakaan. Ainakin tänään otsassa oli uutta ihottumaa, joten veikkaan että allergiaa aiheuttaa joku muu tai sitten kyse on atooppisesta vaivasta. Joka tapauksessa saatamme sittenkin päästä anafylaktisia kohtauksia helpommalla... ;)

Kommentit

  1. Hei! Nyt on viimein pakko kommentoida. Olen lukenut tekstejäsi jo pitkään, siitä lähtien kun nuoremman lapseni aivojen tila selvisi. Syy valkean aineen poikkeavuuteen ei vieläkään ole varmistunut, mutta todennäköisimpänä vaihtoehtona pidetään mitokondriotautia. Seurauksena nyt kuurous ja kehitysvammaisuus, autistisia piirteitä ja oksentelua/refluksia ruuista riippuen. Niin monet kerrat olen ajatuksiasi ja kokemuksiasi lukenut huomaten että juuri noin minäkin tunnen ja koen, en vain osaisi niitä asioita noin selkeästi ja osuvasti sanottaa :)
    Mutta nyt syy kommentointiini on vanhemman lapseni vauva-aika. Kolmen kuukauden ikäisenä hänen ihonsa oli jo niin huonona että pääkin hilseili kauttaaltaan ja kaikki taipeet vuoti visvaa. Paksut rasvaukset kylvyn päälle aamuin illoin auttoi vähän, mutta todellakin vain vähän. Maito, kanamuna ja viljat oli jo jätetty pois minun eväistä, mutta silti lapsen iho oli useana aamuna tulipunainen, kuin palanut. Viimein syyksi selvisi peruna! Viljat ja maito voitiin ottaa käyttöön vuoden sisään ja kanamunakin kahteen ikävuoteen mennessä, mutta peruna ei oikein käy vieläkään -nyt koululaisena.
    Uskon että pahaan ihottumaan on aina muukin syy kuin vain atooppinen iho, toivottavasti tekin löydätte syyn ja pienen olo helpottuu :)

    -Iitu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos kommentistasi ja siitä että jaoit kokemuksesi!
      Toivottavasti kuopuksellesi vielä selviää diagnoosi, on siitä ainakin henkistä apua itselle, vaikka se ei välttämättä hoidollisesti auttaisikaan. Ja kovasti tsemppiä teille arkeen. 💟

      Meillä kolmosen ihottuma on sellaista kuivaa ja hilseilevää punaista näppyä otsassa ja poskissa. Jonkin verran sitä on myös selässä ja päänahassa sekä käsivarsissa. Olet ihan oikeassa sen suhteen että taustalla piilee joku tai useampi allergia. Itsekin toivon että selvittely hoituu suht nopeasti...

      Poista
  2. Hei! Hieman offtopic-kommenttina: tulin toivottamaan etukäteen hyvää äitienpäivää! Tuleva onkin varmasti monella tapaa erilainen kuin edellisvuosien äitienpäivät, mutta joku kuulostaa pysyneen samana; olet edelleen superäiti ja teet kaikkesi lastesi eteen. Arvostan, onnea sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos paljon! <3 :)
      Kirjoitinkin juuri ylös mietteitäni äitienpäivästä, jospa saan ne vielä jotenkin järkeväksi tekstiksi muotoiltua ja julkaistuakin viimeistään huomenna.. :)

      Poista

Lähetä kommentti