Kakkulajuttu

Eräänä maanantaiaamuna muutama viikko takaperin silmälasini ottivat ja sanoivat naps. Siististi keskeltä kahtia. Juuri kun olin suihkunraikkaana viittävaille vetämässä kenkiä jalkaan ja kiiruhtamassa juna-asemalle. En kiroa ääneen juuri ikinä, mutta silloin suustani levisi ilmoille arsenaali, joka sai yövuorossa olleen miehen nostamaan päänsä sängynpohjalta ja kysymään, onko kaikki hyvin. Totesin, että ei tässä hätää, tungin silmälasinpuolikkaat koteloon ja kipitin ovesta ulos.

Minua on siunattu monenmoisella, mutta hyvä näkö ei kuulu näiden joukkoon. Näen lähelle hyvin, mutta jo tietokoneen ruudun etäisyydelle katsoessa teksti alkaa sumeta. Puhumattakaan siitä, että näkisin aamuruuhkassa ohi suhahtavien bussien numeroita, juna-asemien aikataulunäyttöjä tai vastaantulevien ihmisten kasvoja.

Töiden jälkeen iltapäivällä lampsin optikkoliikkeeseen kehysvalikoiman äärelle. Kuten olin arvellutkin, vanhoilla kakkuloilla ei ollut juuri toivoa uudelleenyhtymisestä. Muovi on paskaa tavaraa, monessa mielessä. Kinkkisen puolitoistatuntisen valintaprosessin jälkeen olin jättänyt uudet lasit tilaukseen ja lähdin kotiin sen tiedon kanssa, että lasien valmistumisessa kestäisi vähintään kaksi, todennäköisesti kolme viikkoa.

Kolme viikkoa, voihan hattivatti! Ajatus tuntui epätoivoiselta. Yritin useampana päivänä korjata kehyksiä edes jonkinlaiseen kuntoon. Kokeilin teippiä: maalarinteippiä, kiiltävää teippiä, mattapintaista teippiä, jeesusteippiä. Hyvin laihoin tuloksin. Kokeilin sinitarraa, pikaliimaa ja kuumaliimaa. Silmälasit pysyivät itsepintaisesti kahdessa osassa.

Niinpä tein sen, minkä arvelin olevan tilanteessa järkevintä: luovutin ja päätin käyttää tilanteen hyödyksi. Elämässä kannattaa valita viisaasti ne taistelut, jotka haluaa taistella. Niinpä sitten seikkailin ympäri Helsinkiä silmiä siristellen ja heikkonäköisenä. Terästäen muita aistejani avittaakseni kaupungissa selviämistä, miettien, millaista olisikaan, jos joutuisi aina ja kaikkialla olemaan epävarma siitä, minkä bussin pysäyttää kohdalleen ja mahtaako ohikulkija olla tuttu vai vieras - olisiko pitänyt moikata tai edes hymyillä. Työpaikan kehityspäivästäkin selvisin vaikka näin videotykiltä heijastetut pätkät niin sanotusti vain päänpiirteittäin. Päätä alkoi särkeä iltaisin koko päivän kestäneen siristelyn seurauksena ja muutoinkin selviytyminen huonomman näön kanssa vei yllättävän paljon energiaa. Kun on pitänyt silmälaseja joka päivä kahdeksanvuotiaasta lähtien, olo on aikalailla alaston ilman niitä.

Loppujen lopuksi sain tekstiviestin optikkoliikkeeltä vain puolitoistaviikkoa tilauksen jättämisen jälkeen. Olipa ihan mahtavaa lähteä kotiin kakkulat nenällä. Uusiin kehyksiin tottuminen vei aikansa (nyt ne ovat jo oikein ihanat), mutta kokemus teroitti päivittäisen apuvälineeni tärkeyttä. Silmälaseja(kaan) ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä.

Kommentit

  1. Miten olisi varalasien hankinta? :) Ellei sinulla sitten ole jotkut tosi erikoiset moniteholinssit, joita ei voi halvalla tilata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi erittäin fiksu idea! Olen kaksi kertaa putkeen sortunut kakkoslasien sijasta (nykyäänhän saa toiset kaupan päälle) tilaamaan aurinkolasit ja jäin itse asiassa miettimään, pitäisikö nyt vielä erikseen ostaa jotkut halvat kehykset varalle. Nämä päivittäin käytössä olevat ovat vähän kalliimpaa kaliiberia, kun enimmäkseen otan juuri ne kehykset, jotka miellyttävät eniten - täytyyhän laseja käyttää joka päivä. Lisäksi linsseille tulee hintaa, kun niitä on pakko ohentaa ja olen ottanut heijastuksen estot ym. myös mukaan.

      Poista
  2. Tai kertakäyttöpiilarit? Mulla on aina vanhat lasit tallessa. Menee tarvittaessa hätävarana. Edellyttäen tietenkin että sanka ei ole mennyt poikki... ;)
    T. Marsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun vanhat lasit on ehkä ex-kotona sikäli kuin ex-mies ei ole siivonnut kaappeja (en usko). Mutta ne on niin naarmuilla, etten jaksanut hakea. Laiskuutta siis myös... :)
      Piilareita en lo ikinä käyttänyt, optikko yritti niitä mulle myydä kyllä, mutta kieltäydyin. Jotenkin vierastan ajatusta, vaikka se perustuu tietenkin puhtaasti ennakkoluuloihin..

      Poista
  3. Vanhat lasit aina varalla, naarmuisetkin paremmat kuin ei mitään! Itsellä oli vielä muutama vuosi sitten tallessa kaikki vanhat lasit, mutta kun kohdalle osui keräys, missä kerättiin silmä- ja aurinkolaseja Afrikkaan, huolellisen vertailun jälkeen jätin itselleni vain yhdet varalasit, jotka ovat aina mukana repun sivutaskussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisi käytännöllinen ja viisas, tekisi juuri näin. :)

      Poista
  4. Oletko harkinnut leikkausta? Muutamat ystäväni ovat leikkauttaneet silmänsä (toinen Virossa, toinen Suomessa) ja ovat olleet tosi tyytyväisiä (miettivät vaan, mikseivät menneet aiemmin). Riski nykyisissä leikkauksissa on se, että joutuu jatkossakin käyttämään laseja eli ei suinkaan sokeutuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ikinä harkinnut, vaikka eräs minunkin ystäväni on käynyt leikkauksessa. Minä tavallaan kyllä pidän silmälaseista. Kehykset ovat hauskoja ja kun niitä on käyttänyt niin kauan, niin ne ovat ehkä osa persoonallisuuttakin jo. Toisaalta olisi varmaan tosi kätevää nähdä ilman laseja terävästi!

      Poista

Lähetä kommentti