Bloggaamisesta

Kävin esikoisen kanssa viikko sitten Tubecon -tapahtumassa. Mikä hengästyttävä määrä teinejä ja esiteinejä! Ja mikä hysteerisen korkea ja kirkuvan kimeä ääni lähtikään oman sukupuoleni nuoremmista edustajista. Tunsin itseni vanhaksi ja kalkkeutuneeksi, sillä olin jo kahden tunnin jälkeen valmis juoksemaan areenan ovista kohti kotia ja hiljaisuutta.
Youtubekulttuuri on minulle muutenkin vieras ja vaikeasti lähestyttävä, vaikka ei sen ehkä pitäisi olla, sehän on selkeästi sukua bloggaamiselle ja ehkäpä jollain tapaa nuorekkaampi(?) tapa tehdä samaa asiaa. Minulle videokulttuurissa on vierasta ennen kaikkea ehkä se, kuinka lähellä yksityisyyden rajapintaa se kulkee, tubettajat kuulemma ovat käyneet gynekolgillakin kameran edessä. Toisaalta kyllähän monessa blogissakin on koko perhe valokuvin esiteltynä läsnä ja monesta asiasta puhutaan hyvinkin estottomasti. Kaipa blogit ja vlogit vastaavat ihmisten loputtomaan uteliaisuuteen. Sen lisäksi, että pitää kirjallisessa tai videomuodossa olevaa päiväkirjaa, monet näkyvät vielä erilaisissa sosiaalisen median viestimissä ja päivittävät - anteeksi vaan - jokaisen syödyn munkin kaikkien katsottavaksi. Tekijän pitää olla kuulemma aktiivinen ja näkyvä menestyäkseen, mikä tuntuukin olevan koko homman juju. Ei sisällöllä niin väliä, kunhan on kuuluisa.

Itse nautin blogeissa hyvästä kielestä ja ajatuksella kirjoitetuista ja kootuista teksteistä. Paras blogiteksti on sellainen, joka herättää ajatuksia ja jää muhimaan mieleen useammaksi päiväksi.
Aloittaessani Valon vaiheet -blogin pitämisen, ajattelin, että sinne kyllä löytävät ne, joiden tarvitsee. Ja muiden ei tarvitse. Lukijat löysivät paikalle ja Valo kosketti monia. Olin siitä hämmentynyt, mutta olihan Valo sentään Valo. Vielä hämmentyneempi olen ollut, että ihmiset ovat jaksaneet lukea näitä minun suuntaa hakeviani löpinöitä. Kiitos kaikille siitä.

Valon kuoleman jälkeen kaupungilla kulkiessa ihmisiä tuli esittämään suruvalittelunsa. Tajusin, että saan miettiä tarkkaan, mitä haluan jakaa julkisesti. Varsinkin esikoisesta olen kirjoittanut hyvin niukasti, hänen omasta toiveestaan. Asiaa ja ajatuksia hänen isoveljeydestään ja Valon vaikutuksesta suhteeseemme olisi ollut paljonkin ja ne on muissa paikoissa jaettu ja käsitelty. Uudesta parisuhteestanikin olen ollut vaiti, vaikka usein on tehnyt mieli hyppiä riemusta myös ruudun välityksellä.

Olen miettinyt blogin sisältöä ja rajauksia todella paljon ja tarkasti. Valon äitinä aihepiiri ja siinä pysyminen olivat helppoja. Kuolemasta ja surusta en kuitenkaan halua loputtomiin kirjoittaa, vaikka varmasti käsiteltävää ja ajatuksia riittää pitkälle. En halua niistä blogin koko sisältöä, koska se ei ole elämäni koko sisältö. Kirjoittamista haluan jatkaa, ehdottomasti. Ehkäpä on aika avata uusia ovia myös sen saralta. Mistä asioista sinä haluaisit lukea?


Kommentit

  1. Sinulla on upea kirjoitustyyli, joten olen iloinen että jatkat kirjoittamista. En osaa täsmentää, mistä asioista haluaisin lukea. En kaipaa mitään tiettyä teemaa. Ehkä enemmänkin väläyksiä arjesta, ajatelmia, hajatelmia, kuulumisia... Blogitekstisi muistuttavat hyvien lehtien kolumneja. Niitä on ilo lukea, oli aihe mikä tahansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Jatkan sitten linjalla, kirjoittaen siitä, mikä on mielenpäällä. :)

      Poista
  2. Olen samaa mieltä siitä kuin edellinen nimetön, että tekstisi on hyvää, sitä on ilo lukea. Toivon, että blogisi jatkaisi edelleen omintakeisena eikä muuttuisi samanlaiseksi ruoka-muoti-sisustusblogiksi kuin kaikki muut, vaikka nuo mainitut sinänsä tärkeitä arjen asioita voivat joillekuille ollakin. Odotan aina myös edelleen Valon välähdyksiä. Hyvää pian alkavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisitko joskus raottaa salaisuuden verhoa ja kertoa kuka sinä itse olet.

      Poista
    2. Heh, ei minusta ole muoti- tai sisustusbloggaajaksi. Ovat molemmat mielestäni vain markkinamiesten rahastuskeinoja, eivätkä itselleni kovinkaan mielenkiintoisia. Olen toki esteetikko ja välitän siitä, miltä koti näyttää tai mitä minulla on päällä, mutta en juurikaan osta uutta (tai kierrätettyä tai mitään muutakaan), joten ei olisi paljoa blogattavaa.. :D
      Lupaan myös, ettei blogissani ole koskaan mainoksia eli yhteistyöpostauksia.

      Valon välähdyksiä tulee tottakai! Mihinkäs ne häviäisivät, Valo kulkee aina mukana. <3

      Poista
    3. Ja tuohon salaisuuden verhoon - olin itseasiassa ajatellut kolmekymmentävuotissyntymäpäiväni kunniaksi kirjoittaa kokonaisen postauksen itsestäni! Joten toiveesi toteutuu. :)

      Poista
  3. Kiitos siitä että olet jakanut niin paljon kokemuksiasi! Kirjoitat hirveän aitoa tekstiä, jota on mukavaa (ja liikuttavaa ja surullistakin) lukea. Pidän itse monenlaisista blogeista, mutta harvemmin jaksan lukea niitä "kannesta kanteen", varsinkin jos ne ovat kovin teksti- ja kokemuspainotteisia.

    Sinun blogissasi on mielestäni tähänkin asti ollut kantavana voimana asenne ja oivallus ja se että löydät arjesta ja kerrottavaa ja mietittävää, jonka jaat sujuvasti teksteissäsi tavalla, joka haastaa lukijankin miettimään omaa elämäänsä sinun pohdintojesi mukana. Kerrot rehellisesti omista mietteistäsi ja asenteistasi ja olet matkan varrella jakanut iloja, suruja, ja voimaantumistakin, ja sellaista on mukava lukea.

    Onnea, voimia ja tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Minä käytän blogissa kuvia aika vähän monestakin syystä. Syy yksi on yksityisyys ja toisaalta en halua myöskään julkaista hirveää määrää diipadaapa-kuvia, vaikka kuvata tykkäänkin. Syy kaksi on esteettömyys, haluan että blogini on helppo lukea myös esim. sokeiden lukulaitteilla.
      Toivottavasti tekstini eivät ole sinusta liian pitkiä. Minä olen ehkä vähän jaarittelija ja ihailen blogeja, joissa joku ajatus saadaan tiivistettyä muutamaan lauseeseen ja nuo muutamat lauseet ovat niin täydellisiä, että niistä syntyy kokonainen teksti.

      Poista
  4. Edellisten tapaan pidän siitä, miten kirjoitat ja avaat ajatuksiasi. Minä en jaksa lukea (tai kuunnella/katsella) hömppää ilman sisältöä, sinun kirjoituksesi sitä vastoin ovat mielenkiintoisia, rehellisiä, oikeita. Valon vaiheet oli minulle vertaistukena ja nyt kirjoituksistasi välittyy uutta versoa, elämän jatkumista eteenpäin. Vaikka et ole valaissutkaan enmpää yksityiselämästäsi, niin uusista kirjoituksistasi on huokunut uuden elämänvaiheen energiaa. Olen iloinen puolestasi!

    Anu

    VastaaPoista
  5. Kiitos Anu! Olet jäänyt mieleen kommenteista jo vuosien takaa. Toivon voimia ja iloa arkeesi.
    Olen itse tullut siihen tulokseen, että arkea on nyt uudenlaisessa elämäntilanteessa ehkä vähän pakko avata uusista näkökulmista, jotta pystyn jatkamaan arkielämän kirvoittamien havaintojen ja ajatusten jakamista.
    Kiitos, että luet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti tsempeistä! Ilman nettiä olo olisi aika yksinäinen ja voimaton, monestikin. Ruudun välityksellä saa niin paljon tukea ja tuntuu kuuluvansa 'porukkaan', erityislapsiperheisiin. Ja haluaa jotain antaakin, sanoa edes muutaman myötätuntoisen sanan sillä hetkellä, kun huomaa toisen sitä tarvitsevan.

      Anu

      Poista

Lähetä kommentti